Lauantai 2. maaliskuuta.
Nimipäivää viettää Virve, Virva

Arvio: Avaus antisemitismin anatomiaan

Susanna Kokkonen: Viimeisten päivien todistajat – Juutalaisena muuttuvassa maailmassa. TV7 Kustannus 2022. Sid. 194 s. 

 

Tohtori Susanna Kokkosen teoksen Viimeisten päivien todistajat etukansi ei anna selvää vihiä kirjan sisällöstä. Kirjan koko nimi luo kuitenkin odotusta, että tulossa olisi jonkinlaisia kokijapuheenvuoroja, mutta arvaus osoittautuu pian vääräksi. 

Holokaustin kansainvälisenä asiantuntijana Kokkonen esittää tuoreehkossa teoksessaan kronologisesti, miten vihamielisyys juutalaisia kohtaan on elänyt ja muuttunut eri aikakausina. Hän osoittaa esimerkein, miten ikiaikainen ilmiö juutalaisten sysiminen ja vaino on, mutta rajaa sen käsittelyn lähinnä 2 000 viime vuoteen ja Eurooppaan. 

Viimeisten päivien todistajat muistuttaakin tietokirjaa ja analyyttistä yleiskatsausta aiheesta. Tästä kertoo myös 17 sivua lähdeviittauksia. Kokkonen kuitenkin toteaa, että kyseessä ei ole historiankirja eikä kuvaus holokaustista vaan ennemmin teos ”tietynlaisesta aatteesta ja sen vaikutuksista käytännön politiikassa, teologiassa ja yhteiskunnallisessa elämässä eri aikoina”.

 

 

      Moni asia palautuu jo kirkkoisien aikaan.

 

Kristittyjen ja juutalaisten suhde on vaikea aihe. Monet kristityt ja hengelliset johtajat sivuuttavat sen joko tiedon tai kiinnostuksen puutteen vuoksi. Aihetta ehkä pidetään turhia kiistoja tuovana sivuraiteena, joka voi harhauttaa pois itse evankeliumista. Ikävä kyllä tämä sinänsä järkeenkäypä asenne tappaa helposti aiheen tarpeellisenkin prosessoinnin. 

Kokkonen avaa sitä, miten juutalaiset eivät ole vain yksi usein vainottuina maailmalla vaeltanut kansa, vaan heidän vainonsa heijastaa ihmiskunnan halua hävittää muisto Raamatun Jumalasta. Tätä samaa todistusta kantavat myös kristityt, joita vainotaan perimmältään samasta syystä. 

Kokkonen pyrkii oikomaan juutalaisuuteen liittyviä harhakuvitelmia, mutta sanoo kirjoittavansa myös, koska ”Kristityt muistavat harvoin, miten vahvasti kristittyjen ja juutalaisten vaiheet liittyvät yhteen etenkin lopunaikoina”. Uskovalle, joka ei ole juuri perehtynyt juutalaiseen maailmaan tai jota aihe ei kiinnosta, teos onkin hyödyllinen taustoitus aiheeseen. 

Kirja tekee ymmärrettävämmäksi niin kristillisen kirkon varhaista kuin nykyistä juutalaisnihkeyttä. Moni asia palautuu jo kirkkoisien aikaan ja kreikankieliseen Raamattuun, joka Kokkosen mukaan alkoi eristää kristittyjä heprealaisesta ajattelutavasta ja Raamatun tosiasiallisesta sisällöstä. Lisää kierroksia aiheeseen toi kristillisen kirkon poliittinen valta. 

On kiintoisaa huomata sekin, miten samanlaiset syyt olivat sekä Lutherin myöhäisellä juutalaisvastaisuudella ja valistuksen aikana syntyneellä varsinaisella antisemitismillä. Antisemitismissä Kokkonen luonnehtii piilevän ”jokin yliluonnollinen elementti, jota ei voi selittää rasismilla”. 

Selkeästi etenevä teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Paikoin lukemista häiritsee lukijoiden puhuttelu me-muodossa sekä pohdinta siitä, että aihepiiriä on pitänyt rajata. Kaiken kaikkiaan kirja palvelee hyvin tarkoitustaan ja sitä voi suositella jokaiselle, joka kaipaa kiihkotonta tietoa siitä, mistä antisemitismissä on kyse ja kuinka kristillinen maailma liittyy ilmiöön. Teoksesta on luvassa myöhemmin jatko-osa, joka käsittelee ajan muutoksia kristityn kannalta. 

 

Ruut Ahonen



UUTISET