Keskiviikko 17. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Otto, Otto

Arvio: Ahdistus kuuluu ihmisen elämään

Jouni Lallukka: Ahdistus. Epäuskoa vai osa elämää? Perussanoma 2022. Sid. 280 s. 

 

Perussanoman toimitusjohtajan Jouni Lallukan uutuusteos pureutuu majesteettisen suureen ja vaikeaan aiheeseen: kristityn kokemaan ahdistukseen. Tietyssä mielessä teoksessa siis pohditaan ikivanhaa dilemmaa eli kärsimyksen ongelmaa mutta tästä rajatusta näkökulmasta. 

Lallukan aiemmat kirjat käsittelevät nukkumista ja kiirettä, ja tässä teoksessa jatketaan inhimillisten, ihmiselämän olennaisten teemojen äärellä. 

Ahdistus-kirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, mitä ahdistus on. Toinen osa kuvaa Raamatun eri henkilöiden kokemaa ahdistusta, kolmannessa hahmotellaan apukeinoja ahdistuneelle, ja neljäs osio sisältää neuvoja rinnallakulkijalle.

 

 

      Opetus on tervehenkistä ja armontäyteistä.

 

Teos sisältää paljon tarinoita. Se kuvaa esimerkiksi monien tunnettujen kristittyjen ahdistus- ja masennuskamppailuja ja tiivistelee heidän ajatuksiaan. Itsemurhan tehnyt, melko tunnettu pastori Andrew Stoecklein on yksi henkilö, johon kirjassa palataan yhä uudelleen. Stoeckleinin kuolemaan johtanut ahdistus ja masennus on kuin jatkuva muistutus siitä, etteivät kaikki tarinat pääty niin kuin toivoisimme. 

Lallukan teksti on selkeästi omalla äänellä kirjoitettu – eikä pelkästään siten, että kirjoittaja viittaa oman elämänsä sattumuksiin. Kirjoittajan äänen vahvuus tulee myös minämuodon käytöstä ja selkeistä henkilökohtaisista huomioista. 

Tuntuu siltä kuin Lallukka juttelisi kirjan kahvikupin äärellä. Teksti on hitusen esseemäistä, niin että se myös rönsyilee aika ajoin. Tämä on yksi kirjan vahvuuksista, koska Lallukan ääni on niin lempeä ja kirjan sävy armollinen, kuin lämmin kädenpuristus. 

Toisaalta koska kirjoittaja ei jaa sellaisia omia ahdistuskokemuksiaan, joissa käveltäisiin ahdistuksen äärimmäisen musertavan varjon alla, teksti saattaa jäädä etäiseksi sellaiselle, joka kaipaisi vertaistukea omaan kuolemanmustaan ahdistuskamppailuunsa.

 

 

      Huomoimalla tausta häpeä ja ahdistus

      tulisi ymmärrettävämmäksi.

 

 

Palatakseni armollisuuteen kirjan lempeän rohkaiseva sävy tulee tyylin lisäksi myös sisällöstä. Opetus on tervehenkistä ja armontäyteistä. Kirjassa painotetaan hyvin muun muassa sitä, että ahdistus on osa ihmisen elämää, ja koska uskova on ihminen, ahdistus on osa uskovankin elämää. Lisäksi Lallukka myöntää, ettemme välttämättä kykene selittämään ahdistusta ja kärsimystä. Jumala ei ole kattava älyllinen selitys, vaan läsnä oleva persoona. 

Kirja on kaiken kaikkiaan hyvä ja sen sanoma tervetullut. Silti teoksesta jää hieman ristiriitainen olo siltä osin, ettei se yllä ihon alle. Kristityn kokema ahdistus on tietysti liian laaja ja monimutkainen aihe käsiteltäväksi täydellisesti yhdessä kirjassa. Kirjaan olisi kuitenkin saanut kohti tulevaa syvyyttä vaikkapa sillä, että Raamatun henkilöt olisi herätetty vielä enemmän eloon – vaikkapa huomioimalla historiallisen ja kulttuurisen taustan. 

Esimerkiksi Vanhan testamentin Hannan lapsettomuuden häpeä ja ahdistus tulisi paljon ymmärrettävämmäksi, jos lukijan eteen piirrettäisiin maailma, jossa Hanna eli. Näin lukija voisi sujahtaa tuohon maailmaan ja nähdä ja käsittää, miten monelle osa-alueelle ulottuva kipu lapsettomuus tuona aikana olikaan. 

Näin voisi syntyä kokemus vertaistuesta ja kohtaamisesta. Sitä moni ahdistunut kaipaa, koska siitä syntyy kokemus nähdyksi tulemisesta. 

 

Sara Saarela 

 

 

 

 



UUTISET