Annikki Sirenin muistolle

Ritva Annikki Siren syntyi 2. huhtikuuta 1938 Kouvolassa ja muutti taivaan kotiin 1. maaliskuuta 2022 Helsingissä. Sairauden uuvuttamana Annikki nukkui pois levollisesti puolisonsa Samulin vieressä. Yhteinen taival, joka kesti 63 vuotta, päättyi kauniisti omassa kodissa. 

Vuonna 1959 saarnaaja Eino Ahonen siunasi rakastuneen nuorenparin Kouvolan Betania-rukoushuoneella. Siitä alkoi mielenkiintoinen ja monipuolinen matka. Pariskuntaa siunattiin kolmella lapsella, Marja-Liisalla, Sinikalla ja Vesalla. Lastenlapsia syntyi viisi ja lastenlastenlapsia kuusi. 

Ensimmäinen ajatus lapsilla oli aina, että äiti on äideistä parhain. Äiti on suloisuutta täynnä. Äiti rakasti lapsia, lintuja ja kukkia. Se näkyi ja kuului Sirenin perheessä. Äiti ei puheillaan ja teoillaan loukannut toisia ihmisiä eikä tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä. Äiti oli myös huumorintajuinen ja valoisa ihminen. Sen lapset tulevat aina muistamaan. Äiti johdatti lapsensa Jeesuksen yhteyteen ja kertoi ikuisuudesta taivaan kodissa. 

Annikki oli myös taiteilija, joka teki eriaiheisia tauluja. Televisiossa haastateltiin tunnettua liikemiestä, jonka työhuoneen seinällä komeili Annikin tekemä suurikokoinen taulu. 

Annikin sielunmaailma oli rakastava ja auttavainen, mikä ilmeni myös huono-osaisten auttamisessa. Monien vuosien ajan Sireenin kodissa nähtiin ”alatien kulkijoita”, joita Annikki majoitti ja ruokki. Hän antoi kodittomille kodin. 

Joskus talo oli niin täynnä, että joidenkin piti nukkua pöydän alla. Monet ”katujenkulkijoista” tulivat uskoon ja ohjautuivat seurakunnan yhteyteen. Näitä avun saaneita ovat Sirenit myöhemmin kohdanneet ja todenneet, miten Jumalan armo oli vaikuttanut heidän elämässään. Myöhemmin miehet ovat kyselleet Annikilta: ”Miksi sinä otit meidät kotiisi ja huolehdit meistä?” 

Annikki oli saanut Jumalalta rakkauden ja palvelemisen lahjan. Palvelumieli ilmeni myös 18 vuotta toimineen Keidaskodin toiminnassa, jossa palvelevaa rakkautta saivat kokea niin ministerit, kansanedustajat kuin kaupunginjohtajat. Annikille niin ylhäiset kuin alhaiset olivat samanarvoisia, ja kaikki he tarvitsivat evankeliumia sanoin ja teoin. 

Annikille evankeliumin levittäminen oli elämän tärkeimpiä asioita. Vielä pitkälle kehittyneen sairaudenkin aikana hän Samulinsa kanssa jakoi evankelioivaa äänikorttia. 

Annikki-äiti sai lapsiltaan ja heidän jälkeläisiltään rakkaudellisen tunnustuksen ja kiitoksen kaikesta siitä, mitä hän heille oli. Samoin aviomies Samuli kuvaa vaimoaan: ”Annikki oli minulle paras mahdollinen aviovaimo. Hän kulki rinnallani koko matkan ja oli tukenani niissä tehtävissä ja elämäntilanteissa, joihin Jumala meidät johdatti.” 

Annikki on nyt poissa, eikä läheisten elämä koskaan palaa entiselleen. Ikävä on suunnaton, mutta rakkaat muistot ja jälleennäkemisen toivo kantaa perille saakka. Annikkia jäi kaipaamaan aviopuoliso Samuli sekä lapset perheineen ja suuri ystävien joukko. 

”Arpa lankesi Annikille ihanasta maasta ja kaunis on hänen perintöosansa.” 

Markku Vuorinen