Analyysi: Palaako neuvostoaika Eurooppaan? - "Itä-Ukrainassa yli 50 kirkkoa suljettiin jo ennen nykyistä sotaa"
Rauli Lehtonen
Joulukuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta. Monet ovat olettaneet, että sen valta ja suuruus on ikuisiksi ajoiksi haudattu, ja että se elää vain harvojen nostalgisina muistoina.
Onko mahdollista, että Neuvostoliiton ideologinen alusta ja sen valtarakenteet voisivat tehdä jopa paluun? Voiko Ukrainan kristittyjä taas odottaa vainojen ja kärsimysten ajat?
Jos Venäjä saavuttaa poliittisen hallinnan miehitetyillä
alueilla, historian voi odottaa toistuvan.
35 vuotta sitten mantereellamme oli valtio, jossa ei voinut mennä kirjakauppaan ostamaan Raamattua ja uskon tunnustaminen oli kiellettyä kirkkojen ulkopuolella. Lastenleirin tai nuortenkokouksen järjestämisen vuoksi saatettiin tuomita vuosiksi työleirille.
Monien saarnaajien elämänkaari kulki vankileirien saariston kautta. Niistä muodostui kristillisen kasvun yliopistoja, joissa luotiin uskon syvyyttä kärsimysten kautta.
Kun ensimmäistä kertaa lähdin itse Raamattujen salakuljetusmatkalle vuonna 1973, minulle kerrottiin, että Neuvostoliitossa oli 350 kristittyä vankeina oman vakaumuksensa tähden. Isättömäksi jääneitä lapsia oli yli tuhat. Heidän äitinsä yrittivät elättää perheitä ilman valtion avustuksia ja tukirahoja.
Lähes 200 näistä vangeista oli kotoisin Ukrainasta.
Kun Venäjä miehitti Krimin ja Donbassin vuonna 2014, alueilla ratifioitiin Venäjän uskontolaki. Kirkot menettivät rekisteröintinsä ja joutuivat anomaan sitä uudestaan viranomaisilta. Pastoreilta vaadittiin Venäjän kansalaisuutta, ja siksi useat muuttivat Krimin puolisaarelta mantereelle.
Ulospäin suuntautuva työ vaikeutui entisestään, kun niin sanottua Jarovajan lakia sovellettaessa evankeliointi ja lähetystyö vaikeutui.
Sodan seurauksena yli miljoona ihmistä pakeni Donbassin alueelta lännemmäksi Ukrainaa ja lähes yhtä suuri määrä ihmisiä lähti Venäjälle. Tuhansia evankelisia kristittyjä joutui jättämään kotinsa. Monet heistä asuivat viikkoja ja kuukausia yksityisten ihmisten luona sekä rukoushuoneissa ja erilaisten kristillisten kuntoutuskeskusten tiloissa.
Itä-Ukrainassa yli 50 protestanttista kirkkoa takavarikoitiin, tuhotiin tai suljettiin. Evankelisia kristittyjä kidutettiin. Kymmenkunta uskovaa kärsi marttyyrikuoleman vuonna 2014.
Slavjanskissa on marttyyrien hauta (kuvassa). Helluntaiseurakunnan kaksi
vanhimmistoveljeä ja seurakunnan pastorin kaksi poikaa teloitettiin
Itä-Ukrainan miehityksen yhteydessä.
Vielä hiljattain monet uskovat kokoontuivat kellareissa, vinteillä, kodeissa, voiden vain muistella uskonnonvapautta, joka Ukrainassa oli vallinnut, jopa hyvänä esimerkkinä Länsi-Euroopalle.
Monet pelkäävät nyt uskonnonvapauden puolesta. Mikäli Venäjä saavuttaa poliittisen hallinnan miehitetyillä alueilla, historian voi odottaa toistuvan. On syytä olettaa, että Vladimir Putin ryhtyy toteuttamaan omia nostalgisia visioitaan. Protestanttien toiminta tullee dramaattisesti vaikeutumaan.
Kylmän sodan tumma harso saattaa laskeutua Euroopan ylle näkymättömänä mutta vaikuttavana uhkana.
Sodan sytyttyä evankelisten kristittyjen tilanne Venäjällä on monella tavalla vaikeutunut. Osa seurakuntien työntekijöistä on antanut tukensa hallituksen sodankäynnille, koska valtamedia on luonut kuvaa, jossa NATO ja länsimaat ovat syyllisiä sotaan.
Venäjän tarkoituksena on ollut Krimin ja Donbassin takaisin valtaaminen. Sen perustelemiseksi venäläisten on kerrottu joutuvan kansanmurhan uhreiksi Itä-Ukrainassa. Venäjä on aloittanut ”erikoisoperaation” estääkseen tämän.
Suuri osa Venäjän baptisti- ja helluntaiunionin pastoreista on glasnostin aikana Ukrainasta muuttaneita lähetyssaarnaajia. He ovat istuttaneet Venäjälle satoja seurakuntia ja saavat myös säännöllisesti tietoa Ukrainan kuolonuhreista, pommituksista ja pakolaisvirroista. Nykyisen sodan aikana heidän luotettavauutensa viranomaisten silmissä on heikentynyt. Joitakin heistä on jopa luokiteltu agenteiksi, vihollisiksi.
Seurakuntien nuoret ovat varsin aktiivisia sosiaalisessa mediassa, ja he ovat pääosiltaan orientoituneet vastustamaan Venäjän virallista linjaa. Näin seurakuntien jäsenet ovat jakautuneet mielipiteiltään. Saarnaajat Venäjällä ovat myös kieltäneet nuoriaan osallistumasta mielenosoituksiin.
Ukrainan sodan yhteydessä Venäjän viranomaiset ovat levittäneet täysin valheellista tietoa. Venäjän evankelisen uskon kristittyjen neuvoston johtaja Sergei Rjachovskij antoi Vzgljad-lehden (suom. Näkökanta) mukaan tukensa Putinin toiminnalle ”Ukrainan nationalisteja vastaan”. Tekaistussa artikkelissa Rjachovskij kertoi myös rukoilevansa, että presidentin aloittama sotaoperaatio Ukrainaan päättyisi ennen 24. huhtikuuta, jolloin Venäjällä vietetään pääsiäistä.
Juttu poistettiin netistä, kun Rjachovskij teki lehdelle valituksen.
Sodan myllerryksen keskellä Ukrainan seurakunnat jatkavat työtään. Useat rukoushuoneiden alakerrat on muutettu pommisuojiksi lähistöllä asuvia ihmisiä varten. Ruoanjakelua järjestetään kaduilla, metrossa, rintamalla ja kirkoissa. Saartoon joutuneisiin kaupunkeihin kuljetetaan vettä, lääkkeitä, patjoja ja vilttejä.
Öisin korsuista saattaa kuulua helluntaikirkon lähettämiä venäjänkielisiä Radio M:n ohjelmia, kauniita hengellisiä lauluja ja todistuksia uskosta. Nuoret taistelijat yrittävät pommitusten jälkeen rauhoittua piilopaikoissaan. Myös Venäjän joukkojen puolella kuunnellaan kristillisiä ohjelmia.
Kun runsas viikko sitten tapasin Venäjän helluntaikirkon piispan, hän kertoi seurakuntien julistaneen paaston, joka jatkuu maaliskuun loppuun saakka.
Kun he kuulivat, että EU oli asettanut heidän isänmaansa kauppasaartoon ja sulkeneet pankkiyhteyksiä, heidän mielensä valtasi suuri pelko: laskeutuuko rautaesirippu jälleen idän ja lännen välille, Suomen ja Venäjän välille ja myös kristittyjen välille.
Pahinta kristityistä olisi, jos Venäjästä tulisi taas kaikkien hylkimä, vihattu ja unohdettu maa, kuten Pohjois-Koreasta ja entisestä Neuvostoliitosta tuli.
Kirjoittaja on toimittaja ja Ruotsin helluntaikirkon Euraasia-valiokunnan puheenjohtaja sekä Kiovan raamattuinstituutin opettaja ja hallituksen jäsen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...