”Aikuisuus rakentuu nuoruusvuosien pohjalle”

Lapsuuden haaveammattini oli opettaja. Niin vastasin aina kun joku kysyi. Koen edelleen opettajuutta itsessäni, vaikka en nyt toimi opetustehtävissä.

Kun katson peiliin, näen useimmiten takanani tien ja olen matkalla joko Jyväskylästä Keuruulle tai Keuruulta Jyväs­kylään.

En koskaan unohda hetkeä, kun lähdimme Ruotsiin pionee­rityöhön opiskelijoiden pariin. Seisoin laivan kannella, takana oli kauhea härdelli, eikä meil­lä ollut mitään tietoa siitä, mitä on edessä. Laiva oli Viking Gra­ce (’armo’), ja katu, jolle olim­me menossa asumaan Malmössa, oli Kärleksgatan eli Rakkau­denkatu.

IK-opistossa olen oppinut, miten merkittävä rooli tällaisel­la raamattukoululla on Suomen hengellisessä kentässä ja maail­manlaajuisestikin. Yksittäisten ihmisten ja sitä kautta seurakuntien kutsumusta voidaan lu­jittaa vahvalla hengellisen työn koulutuksella. IK-opiston vai­kutus ei jää opistolle eikä edes Suomen rajojen sisälle.

Lähetyslapsena olleen mie­hen puolisona olen saanut nähdä toisenlaisen tavan kat­soa elämää ja jäsentää maa­ilmaa kuin mihin olin omassa perheessäni tottunut. Ratkaisu­jen ei ole tarvinnut olla sellaisia, mitä kaikki muutkin tekevät.

Lasten kasvattamisessa haas­tetaso kasvaa koko ajan lasten varttuessa. Onneksi ilonaiheet­kin suurenevat.

Opiskelijoihin ja nuoriin ai­kuisiin kannattaa panostaa, koska nuoruus ja opiskeluaika on hengellisesti hyvin merkit­tävä ajanjakso. Sen aikana teh­dään suuria päätöksiä, ja koko aikuisuus oikeastaan rakentuu näiden vuosien pohjalle.

Ruotsissa koin, että edessä oleva työkenttä oli täysin auki ja oli vapaus tehdä sitä, mitä Jumala tahtoi.

Kristittynä eläminen on mi­nulle luottamusta siihen, että asiat, joita eteen tulee, ovat Jumalan käsissä.

Helluntailiikkeessä arvostan halua mennä eteenpäin ja sin­nikkyyttä toimia tuoreella tavalla silti säilyttäen hyviä pe­rinteitä.

Rukoilen, että säilyttäisin kut­sumustietoisuuteni arjen haas­teiden ja työpainotteisen elämän keskellä.

Jeesus on elämän paras valinta.