Kun Nanna Rautiainen
reilu
vuosi sitten valittiin
Suomen
Vapaakirkon lähetysjohtajaksi, hän näki tulevan
työnsä yhdeksi suurimmaksi
haasteeksi sen, kuinka saada lähetystyö jokaisen seurakunnan ja
sen jäsenten yhteiseksi asiaksi.
Näkemys on vain vahvistunut
kuluneen vuoden aikana.
– Lähetystyön ei tulisi olla vain
yksi seurakunnan osa-alue tai
asiasta innostuneen pienen lähetyspiirin
juttu, mitä se valitettavasti
monissa seurakunnissa on,
Rautiainen toteaa.
Toinen vuoden aikana kirkastunut
tavoite on innostaa nuoria
ja nuoria aikuisia niin lähettäjiksi
kuin lähtijöiksi.
– 30–40-vuotiaissa ja sitä nuoremmissa
on selvästi vähemmän
lähestysinnostusta kuin sitä vanhemmissa.
Myös raja-aitoja uuden
ja vanhemman sukupolven
väliltä pitäisi saada kaadettua.
Lähetyksen polku rakenteilla
Rautiaisen näkemykset suomalaisten
tekemän lähetystyön tilasta
eivät perustu pelkästään kuluneen
työkauden aikana hankittuun
kokemukseen. Tuntumaa
erityisesti Vapaakirkon työkenttään
on kertynyt paitsi lähetystyöntekijän
myös Vapaakirkon
lähetystoimikunnan jäsenen rooleissa.
– Vapaakirkon lähetysstrategian
painopiste on perinteisesti
ollut saavuttamattomissa kansanryhmissä
eli niin sanotussa
10/40-ikkunassa. Se on edelleen
suurin maailmanlähetyksen
haaste; vain siihen panostamalla
saamme saatettua loppuun Jeesuksen
antaman lähetyskäskyn,
lähetysjohtaja summaa.
Täysin uutta strategiaa Nanna
Rautiainen ei siis ole ryhtynyt
puuhaamaan. Muita uusia avauksia
on kuitenkin jo viritteillä.
Yksi niistä liittyy edellä mainittuun
haasteeseen lähetysnäyn
tartuttamisesta uudelle sukupolvelle.
Sitä varten on jo keskusteltu
lähetysasian entistä selkeämmästä
sisällyttämisestä kirkkokunnan
lapsi- ja nuorisotyön opetussuunnitelmaan.
– ”Lähetyksen polku” on vasta
suunnitteluasteella, mutta tarkoituksena
on, että kansainvälisyyskasvatus
ja lähetysasia olisivat
esillä pyhäkoulusta 25 ikävuoteen
asti.
– Pieni askel siihen suuntaan
oli keväällä julkaisemamme Junnut,
rukoillaan yhdessä -rukousmuistio,
joka kannustaa lapsia rukoilemaan
lähetystyöntekijöiden
lasten puolesta.
Työ laajeni Suomeen
Kuluneen vuoden aikana uusia
ideoita on tarvittu myös maahanmuuttaja-
ja pakolaistyöhön. Joulukuussa
Vapaakirkko järjesti keräyksen
Kreikkaan tulleiden pakolaisten
hyväksi yhteistyössä
kreikkalaisen sisarkirkon kanssa.
Kotimaassa Nanna Rautiainen
rakenteli yhteistyötä Vapaakirkon
diakoniajärjestö ViaDia ry:n
ja paikallisseurakuntien kanssa.
– Palkkasimme Suomessa tehtävään
kansainväliseen työhön lähetystyöntekijöitä, mikä on uutta
lähetyksellemme.
Joiltain osin työn painopisteet
ovat siis muutoksessa, vaikka
suurin osa työstä näyttää jatkuvan
tasaisen vakaana – kehitysyhteistyötä
lukuun ottamatta.
Viimesyksyiset kehitysyhteistyön
määrärahaleikkaukset eivät
kuitenkaan vaikuttaneet Vapaakirkkoon
yhtä rajusti kuin moniin
muihin toimijoihin, koska silloiset
kehitysyhteistyöprojektit olivat
niiden tapahtuessa jo muutenkin
loppusuoralla.
– Meidän ei tarvinnut keskeyttää
yhtään projektia. Tosin emme
myöskään saaneet yhtään uutta
hankerahoitusta.
Verkostot vahvistuvat
Yhteistyön ja verkostoitumisen
merkitys tulee esille yhä uudestaan
Rautiaisen puheissa. Syksyn
osalta lähetysjohtaja odottaa yhteistyön
vahvistumista etenkin
Vapaakirkon teologisen opiston
kanssa.
– Muutamme elokuussa saman
katon alle Tampereen Teopolikseen.
Verkostoituminen opettajien
ja opiskelijoiden kanssa tuo
varmasti synergiaetuja.
Toinen tärkeä yhteistyön kehityskohde
on lähettäjien ja lähtijöiden
suhde. Vaarana on nimittäin
se, että kun lähetit ovat ”poissa silmistä”,
he ovat myös poissa mielestä.
Tällöin seurakunta ei myöskään
koe omistajuutta työstä.
– Lähetystyöntekijöillä on oma
vastuunsa etsiä kommunikoinnin
keinoja. Teknologia toimii tässä
hyvänä apuna. Yksi tapa pitää lä-
hetit osana seurakunnan elämää
on esimerkiksi soittaa heille jumalanpalveluksesta
Skype-puhelu,
lähetysjohtaja havainnollistaa.
Uusia tapoja löydettävä
Viestinnän merkitystä ei muutenkaan
voi korostaa liikaa. Rautiainen
kertoo herättäneensä eräillä
aluepäivillä hieman pahennusta
sanomalla, että lähettikirjeiden
lukeminen jumalanpalveluksessa
pitäisi kieltää lailla.
– Sen sijaan kuvien näyttäminen
ja poiminnat lähettikirjeistä
toimivat. Läheteiltä kannattaa
pyytää myös videotervehdyksiä.
Esimerkiksi kännykällä otettu
epävirallinen video riittää.
Rautiainen muistuttaa, että erityisesti
uuden sukupolven saavuttamiseksi
on löydettävä tapoja
kommunikoida heidän kielellään
ja heidän käyttämiensä kanavien
kautta.
– Eivät nuoret innostu, jos heitä
pyytää lähetystoimikuntaan. Nuoria
voi rohkaista mukaan lähetystyön
tukemiseen pienin askelin,
esimerkiksi pyytämällä apua videon
näyttämiseen jumalanpalveluksessa.
Nuoria saa innostettua myös
määräaikaisiin lähetysprojekteihin,
joita tänäkin kesänä Vapaakirkko
järjestää kolmeen kohteeseen.
– Aktioiden ei tulisi kuitenkaan
olla vain nuorten juttu. Teimme
lähetystyöntekijöille kyselyn, jossa
selvitimme, kuinka hyväkuntoisia
eläkeläisiä voisi hyödyntää
lähetyskentillä. Esimerkiksi yksi
pariskunta oli kolme kuukautta au
pairina lähettiperheessä Aasiassa.
Monimuotoinen työkenttä
Lyhytaikaisten lähetysprojektien
lisääntyminen on Rautiaisen
mielestä yksi tulevaisuuden trendi,
joka liittyy osittain yhteiskunnassamme
vallalla olevaan sitoutumattomuuteen.
Silti aina löytyy
myös niitä, jotka kokevat lähetyskutsua
niin vahvasti, että ovat valmiita
sitoutumaan työhön pitkäksi
aikaa.
– Esimerkiksi raamatunkäännöstyöllä
on vahva perinne Vapaakirkossa,
ja meillä on myös
nuorta raamatunkääntäjäsukupolvea.
Mutta lähetystyötä voi
tehdä hyvin monella tavalla; ei ole
vain yhtä polkua.
Nanna Rautiainen haluaakin
pitää lähetystyön muodot mahdollisimman
avoimina ja löytää
kullekin kutsun saaneelle sopivan
väylän toteuttaa sitä.
– Muun muassa median ja teknologian
käyttö avaavat uusia
ovia, mutta toisaalta muslimienkin
parissa tehdyt tutkimukset
osoittavat, että uskoon tulleilla
on ollut yleensä jossain vaiheessa
henkilökohtainen kontakti johonkin
kristittyyn. Lähetettyjä työntekijöitäkin
siis tarvitaan edelleen.
Työ ei ole turhaa
Yksi tulevaisuuden lähetystyön
painopiste on saavuttamattomista
kansoista Suomeen tulleiden
kristittyjen opetuslapseuttaminen
ja varustaminen palaamaan
kotimaahansa.
– Nyt eletään avainaikoja. Tarvitsemme
siihen viisautta.
Kaiken kaikkiaan työn menestyminen
on kiinni nimenomaan
Jumalan antamasta viisaudesta ja
siunauksesta. Välillä saattaa tulla
mieleen, onko seurakuntien mitään
järkeä maksaa kuukausittain
tuhansia euroja ja lähettää yksi ihminen
toiselle puolelle maapalloa.
– Me emme tiedä Jumalan
suunnitelmia. Kenties hän haluaa
joskus, että investoimme tuhansia
euroja, jotta yksikin ihminen
kuulisi Jeesuksesta.
Nanna Rautiaista on rohkaissut
erityisesti yksi tapaus lähetyshistoriasta.
Suomen Vapaakirkko
lähetti 1970-luvulla Nepaliin yhden
suomalaisen perheen, joka
käänsi siellä yli 20 vuotta Uutta
testamenttia yhdelle vähemmistökielelle
sellaisen kansanryhmän
parissa, jossa ei ollut yhtään kristittyä.
– Nykyään siellä on kasvava
missionäärinen seurakunta, jolla
on näky toisten kansanryhmien
tavoittamisesta myös oman maan
rajojen ulkopuolella.