Pitkän miehen naurut yksissä kansissa

Isä ja kirjailijatytär yhteiskuvassa. %u2013 Perhesopu on säilynyt kirjan kirjoittamisen jälkeenkin, Seppo Rajamäki vakuuttaa.
Isä ja kirjailijatytär yhteiskuvassa. %u2013 Perhesopu on säilynyt kirjan kirjoittamisen jälkeenkin, Seppo Rajamäki vakuuttaa.
Helluntaivaikuttaja Seppo Rajamäki tunnetaan naurusta. Kirjailija Päivi Rinne kertoo, että mies jopa äänitti nauruaan c-kasetille – jo ennen kuin Jean Pierre Kuselan kaikkien tuntemaa Nauravaa kulkuria oli julkaistu.

Rinne käy elämänmakuisesti läpi isänsä taivalta teoksessa Nauru pidentää isää.

– Tämä on oikeastaan kolmen sukupolven tarina. Kuvaan isää ensin koulupoikana, sitten autokauppiaana ja saarnaajana ja viimein kirjallisuustyössä Aikamediassa, Rinne sanoo.

Rajamäki ei ole epäröinyt tarttua haasteisiin. Nuorena miehenä hän lähti luottavaisin mielin yrityksiin, jotka syystä tai toisesta lopettivat toimintansa.

– Niissä vaiheissa oli pakko turvata Jumalaan. Kerran talolaina lankesi maksettavaksi eikä tilillä ollut rahaa. Olin valmistautunut siihen, että talo lähtee pankille. Silloin ei auttanut muu kuin katsoa, miten käy, Rajamäki kertoo.

Aina ei mies kuitenkaan ole luottanut Jumalaan niin kuin nyt. Uskovaisen kodin poika ”avasi silmänsä ensimmäistä kertaa Lapuan Betanialla kahden viikon vanhana”. Taustan takia koulukiusaaminen tuli tutuksi.

– Kun isän saarnaajan ammatti tuli koulutoverien tietoon, kohtaloni oli sinetöity. Kerrankin minut piestiin pahanpäiväisesti. Kun selvisin verta vuotaen kotiin, siellä odotti liuta kysymyksiä siitä, miksi olin tapellut. Sen päivän saldoksi jäi päätös, etten haluaisi olla uskovainen.

Synkkää jaksoa kesti vain tovin, kunnes Jumala kutsui nuorukaista. Ratkaisun Rajamäki teki perinteisessä helluntaikokouksessa alttarikutsun aikaan. Se sitoumus on pitänyt.

– Vaikka kotimme oli köyhä, sain mallin täydellisestä luottamuksesta Jumalaan. Vanhempieni antama hengellinen perintö on parasta, mitä olen saanut.

Läpileikkaus leikkauspotilaasta

Rinne on kirjoittanut läpileikkauksen miehestä, joka on käynyt leikkauspöydällä useammin kuin jaksaa laskea. Sairaalakäynnit ovat tulleet tutuiksi.

– Jostain syystä isäni on joutunut kohtaamaan kipua ja sairauksia, Rinne sanoo.

Elämän haasteista huolimatta Rinteellä ja Rajamäellä on kyky nauraa elämän sattumuksille. Se on tehnyt isän ja tyttären suhteesta erityisen.

– Olen aina kokenut olevani rakastettu. Kun saavun kotipihaan, tiedän, että ovi on auki, Rinne kuvaa välejä isäänsä.

Hauskoja sattumuksia

Huumorintajuisen miehen muistoihin on kertynyt lukuisia hauskoja sattumuksia. Aikamediassa kerrotaan esimerkiksi yhä legendaarista tarinaa siitä, miksi Rajamäki söi pilkkimatoja.

– Muutama vuosi sitten vietimme henkilökunnan pikkujouluja, ja jäin kiinni eräistä varomattomista sanoistani, Rajamäki kertoo pilke silmäkulmassa.

Rajamäki on saanut erityisen ”helluntaikasteen”, sillä helluntaiuskovat kävivät kylässä jo hänen lapsuudenkodissaan. Yksi heistä oli Niilo Yli-Vainio.

– Hän oli hyvä ystävämme. Kerran hän kurvasi moottoripyörällä pihaamme kirjekuorta heilutellen. Siinä sitä ihmettelimme, mutta no, jätänkin sen tarinan tyttäreni Päivin kertomaksi. Se löytyy tulevasta kirjastani, jota tulen konferenssiin myymään.


Outi M. Kättö


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja