Pienet seurakunnat ahkeria turvapaikanhakijoiden kohtaamisessa

Seurakunnissa tiedetään, että ruoan ja juoman tarjoaminen on keskeinen osa vieraanvaraisuutta Lähi-idässä. Kuva Oulun helluntaiseurakunnasta. (Kuva:  Juan Castillo)
Seurakunnissa tiedetään, että ruoan ja juoman tarjoaminen on keskeinen osa vieraanvaraisuutta Lähi-idässä. Kuva Oulun helluntaiseurakunnasta. (Kuva: Juan Castillo)
Suomen kielen opetusta, kokkikerhoja ja kasvuryhmiä. Myös kesäleireille on osallistunut monia muslimeja. 

Inkeroinen on reilun viidentuhannen hengen teollisuustaajama Kouvolassa. Wikipedian mukaan Inkeroisista löytyy muun muassa tori, neljä kauppaa, Alko ja ravintola Kultainen kulaus. 

Viime vuonna adventin aikaan kylä kuhisi, kun levisi tieto, että Inkeroisten hotelli Kantriin puuhailtiin vastaanottokeskusta. ”Ei vastaanottokeskusta Inkeroisiin” -adressiin kerättiin 354 nimeä. 

Vastarinta oli turhaa. Inkeroisista tuli tammikuussa väliaikainen koti yli sadalle turvapaikanhakijalle. Yksi heistä oli syyrialainen Sader, joka toi vaimon ja lapset mukanaan. Mies rukoili koko bussimatkan Torniosta Kouvolaan, että periltä löytyisi ystäviä. 

– Inkerolaiset ovat ottaneet turvapaikanhakijat hyvin vastaan, Inkeroisten helluntaiseurakunnan pastori Timo Lautiainen kertoo. 

– Epäystävällisiä tilanteita ei ole ollut. Vaikka [Soldiers of] Odinit kävivätkin vastaanottokeskuksen pihalla kääntymässä. 

Sader perheineen ja muut turvapaikanhakijat ovat löytäneet ystäviä erityisesti helluntaiseurakunnasta. Ilo on ollut molemminpuolinen: tulijat ovat olleet piristysruiske hiipuvalle seurakunnalle. 

– Meillä on noin yhdeksänkymmentä jäsentä. Kuusikymppinenkin katsotaan nuoreksi, Lautiainen vitsailee. 

Toisaalta myös suomalaisnuoria on ilmaantunut seurakunnan kuvioihin turvapaikanhakijanuorten myötä. Huhtikuussa nuorten viikonloppuleirillä suomalaiset ja turvapaikanhakijat tulivat hyvin toimeen keskenään.


”Ei pakoteta omaan systeemiin” 

Inkeroisiin sijoitetut turvapaikanhakijat ovat enimmäkseen kristittyjä perheitä Lähi-idän ja Afrikan maista. Seurakunnan tilaisuuksissa he ovat esimerkiksi laulaneet ja lukeneet raamatuntekstejä omalla kielellään. Yhteisen ylistyksen aikana sanat heijastetaan kankaalle suomeksi, englanniksi ja arabiaksi. 

Välillä on katsottu YouTube-videopalvelusta arabiankielisiä ylistysvideoita ja liitytty ylistykseen. 

– Nämä ovat olleet hämmästyttäviä kuukausia. Parhaimmillaan kokouksissa on ollut 70 henkeä. 

Usein on pitänyt toimia tilanteen ehdoilla. 

– Emme ole vääntäneet ikivanhaa kaavaa tai yrittänneet pakottaa heitä omaan systeemiimme. 

Alkuvaiheessa joissakin seurakuntalaisissa heräsi epäilys, pysyykö homma vanhimmiston hanskassa, kun ulkomaalaisia kävi tilaisuuksissa enemmän kuin suomalaisia seurakuntalaisia. 

– Pyhä Henki auttoi. Moni asia oli etukäteen valmisteltu. Viime aikoina tehdyt hankinnatkin, kuten langattomat mikrofonit, tulivat tarpeeseen. 

Alussa muslimitkin tulivat kokouksiin. 

– Sitten he jäivät pois pikkuhiljaa. Joku pääjehu oli varoittanut, ettei saisi tulla. 

Kylävierailuille Lautiaisten ja muiden seurakuntalaisten koteihin muslimit ovat tosin tulleet mielellään. Muslimiperheet ovat myös lähettäneet lapsensa seurakunnan leireille ja lasten Kids Action Night -puuhapäiviin. 

– Muslimilapset laulavat ja ovat menossa mukana. Suomalaislapset ovat onnistuneet kommunikoimaan englanniksi ainakin korkeasti koulutettujen syyrialaisperheiden lasten kanssa. 

Kesään mennessä monet väliaikaisen vastaanottokeskuksen asukit ovat lähteneet pois. Toisaalta esimerkiksi Saderin perhe on muuttanut rukoushuoneen viereen asumaan. 

Lautiaisen mukaan kiireiseen kevääseen on vasta kesän aikana saatu hieman etäisyyttä. 

– Loppuvaiheessa tuli tietynlainen väsähtäminen.


Lähetystyökokemus on voimavara 

Vääksyn helluntaiseurakunnan kokemukset ovat samansuuntaisia. Viime marraskuussa seurakunnan lähelle avattiin Tallukan vastaanottokeskus. Pastori Pekka Toivainen aloitti ripeästi suomen kielen opetuksen vastaanottokeskuksella ja otti turvapaikanhakijat mukaan seurakunnan toimintaan. 

Keväällä Juha Lehdon palattua lähetyskentältä Lähi-idästä hän otti vaimoineen vastuun työstä. Myös Inkeroisissa ja monella muulla paikkakunnalla entiset tai nykyiset lähetit ovat olleet suuri voimavara turvapaikanhakijoiden tavoittamisessa. 

Lehdon oli vaikea tajuta olevansa omassa pienessä maalaisseurakunnassaan, kun joissain tilaisuuksissa paikalla oli jopa puolisensataa turvapaikanhakijaa ja kielenä käytettiin englantia, persiaa ja arabiaa. 

– Epätodellinen olo tuli, Lehto muistelee. 

Koko seurakunnan yhteisissä jumalanpalveluksissa turvapaikanhakijat ovat esimerkiksi laulaneet ja todistaneet. Lehto uskoo, että kotouttamisen kannalta suomenkieliseen kokoustoimintaan osallistuminen on hedelmällistä. 

Kieli- ja kulttuurimuurit ylittyvät myös ruoan keinoin. Vääksyssä on harrastettu myös kokkikerhoa. 

– He laittavat mielellään oman kulttuurinsa ruokia, Juha Lehto kertoo. 

Mies painottaa osallistumisen kokemuksen merkitystä. Turvapaikanhakijoiden pitää ”päästä talkoisiin”. 

Fiksu liike seurakunnalta oli palkata maahanmuuttajatyön ohjaajaksi Helsingin Saalemiin kuuluva afganistanilainen Niko Mohammadi. Vääksyn ohella Mohammadin palkkaa maksavat myös Helsingin Saalem, Nastolan ja Lahden helluntaiseurakunnat sekä Espoon vapaaseurakunta. Hänen työhönsä kuuluu pääasiassa opetusta, evankeliointia ja tulkkausta. 

Inkeroisten tapaan myös Vääksyssä panostetaan kesäleireihin. Persiankielinen leiri järjestetään Lahdessa elokuun alussa. 

Suomalainen koti on tullut tutuksi myös Vääksyn turvapaikanhakijoille. Lehto kertoo, että vanhimmiston puheenjohtaja Hannu Tapaninen vaimoineen on avannut tupansa tulijoille, ja monet heistä kutsuvat pariskuntaa isäkseen ja äidikseen. 

Kymmenkunta turvapaikanhakijaa on ottanut kasteen Vääksyn helluntaiseurakunnassa. He ovat lähinnä iranilaisia. Kristityksi kääntyneille on myös järjestetty Alfa-kurssia.


Alaikäiset muslimit uskaltavat kyseenalaistaa 

Myös Vammalan helluntaiseurakunnassa on järjestetty kasvuryhmä uskonratkaisun tehneille turvapaikanhakijoille. Aktiivisena vapaaehtoisena toimivan Pirjo Raunion mukaan noin kymmenkunta henkeä on tullut uskoon ja keskustellut uskon ydinkysymyksistä vanhimmistonveljen kanssa. 

Työkseen Raunio on kouluttanut maahanmuuttajia yli kymmenen vuotta. Nykyään hän kaitsee alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Heitä hän onkin kärrännyt auttamaan seurakunnan lastentapahtumien järjestämisessä. Kuusi turvapaikanhakijapoikaa auttoi Rauniota ja hänen miestään myös lasten puuhateltalla tämän kesän Juhannuskonferenssissa. 

Kielenkäytön suhteen Raunion periaate on puhua mahdollisimman paljon suomea. Hän liputtaa suomen kielen opetuksen ja keskustelukerhojen puolesta. Myös hänen mielestään seurakunnassa turvapaikanhakijoiden tulisi osallistua suomenkielisiin tilaisuuksiin, joissa heille tarjotaan tulkkaus. Tulkkien tosin pitäisi olla kristittyjä, sillä muslimitaustainen ei osaa käyttää kristillistä sanastoa oikein. 

– On riski, että käännetään jotain tosi oleellista väärin. Silloin kääntämisestä voi olla enemmän hallaa kuin hyötyä. 

Monessa seurakunnassa on huomattu, että esimerkiksi Lähiidän ja Afrikan asukkaille hengellisistä asioista keskusteleminen on normaalia ja arkista. Raunion mukaan erityisesti muslimitaustasta tulevat nuoret ovat tiedonjanoisia. 

– He kyselevät ja kuuntelevat, haluavat ottaa selvää. Heitä ei ole vielä aivopesty islamilla, joten he uskaltavat kyseenalaistaa. 

Merkittävin ”toimintamalli” on Raunion mukaan ollut kodeissa kyläily. 

– Mekin olemme hakeneet silloin tällöin autokuormallisen tänne meille. 

Työssään Raunio kohtaa jatkuvasti saman ongelman: suomalaisiin on vaikea tutustua, vaikka tulijat haluaisivat ottaa kontaktia paikallisiin. Siksi seurakunnan toiminnan ei pitäisi olla pelkkää evankelioimista ja kokoustamista vaan tarjota mahdollisuuksia ihmissuhteiden syntymiseen. 

Kielitaidon puute ei Raunion mukaan ole este. 

– Henkilökohtaisiin kontakteihin riittävät hymyilevät kasvot ja lämmin sydän.


Kahvipöydän terapeuttiset mahdollisuudet 

Timo Kekolahti on Fidan maahanmuuttajatyötoimikunnan puheenjohtaja ja Lahden helluntaiseurakunnan kansainvälisen työn koordinaattori. Hänen näppituntumansa mukaan erityisesti pienet seurakunnat, joiden lähelle on viime syksyn jälkeen perustettu vastaanottokeskus, ovat tehneet resursseihinsa nähden mittavaa työtä. 

Myös Kekolahti kehottaa uskovia avaamaan kotinsa turvapaikanhakijoille. Vaikka onnenonkijoitakin on, monet heistä ovat traumatisoituneita ihmisiä, joille yksinkertainen keskustelu kahvipöydän ääressä voi olla suuri apu. 

– Kuoleman näkeminen silmästä silmään, omaisten menettäminen, väkivaltainen kasvatus, hän luettelee turvapaikanhakijoiden kokemuksia. 

– Turvapaikanhakijat tulevat yhteiskunnista, joissa henkilökohtaisten vaikeuksien tai esimerkiksi mielenterveysongelmien esille tuominen on tabu. Kukaan ei halua leimaa otsaansa. 

Luottamuksen syntyessä suomalainen ystävä voi tarjota turvallisen tilanteen, jossa turvapaikanhakija voi purkautua ja kertoa omasta elämästään. 

– Kyseessä voi olla ensimmäinen kerta, kun henkilö jäsentää omia kokemuksiaan ja ongelmiaan. 

Kekolahti mainitsee myös kansanomaiseen islamiin kuuluvan taikauskon, joka tuottaa pelkoja. Kun turvapaikanhakija astuu ensimmäistä kertaa kristittyyn kotiin, hän voi aistia Pyhän Hengen läsnäolon. 

– Meilläkin on joku sanonut, että teillä on täällä ihmeellinen rauha. He haistavat sen, vaikka emme ole mitään show:ta järjestäneet.


Lari Launonen


Turvapaikanhakijatyön 10 käskyä

Turvapaikanhakijoita tavoittavaa työtä tekevät ovat oppineet monia nyrkkisääntöjä. Tähän on kerätty niistä muutamia. 

1. Kuskaa tilaisuuksiin ensisijaisesti henkilöautoilla. Autokuskit saavat näin luonnollisen kontaktin turvapaikanhakijoihin (etenkin jos heillä on yhteinen kieli). Kuljetusapu on tarpeen myös, kun turvapaikanhakija saa myönteisen päätöksen. Silloin alkaa kodin perustaminen, jossa tarvitaan paljon asunnon ja huonekalujen etsimistä ja niiden kuljetusta peräkärryllä. 

2. Aktivoi ja vastuuta seurakunnan toimintaan säännöllisesti osallistuvia turvapaikanhakijoita. Muslimeillekin löytyy tehtäviä. 

3. Älä pidä turvapaikanhakijoille vain omia tilaisuuksia heidän kielellään. Tuo heidät yhteen seurakuntalaisten kanssa. 

4. Osoita vieraanvaraisuutta. Tarjoilu on helppo tapa.

 5. Urheilu, ruoka ja musiikki yhdistävät. Käytä niitä. 

6. Älä ole naiivi äläkä ylikriittinen. Turvapaikanhakijoiden motiivit ja luonteet vaihtelevat yhtä paljon kuin suomalaistenkin. 

7. Selitä suomalaisia toimintatapoja ja auta ymmärtämään. Mutta älä puhu aikuiselle kuin lapselle. 

8. Käytä suomen kieltä sitä opettelevien kanssa. Puhu helppoa kieltä. 

9. Käytä kristittyä tulkkia kääntämään hengellinen opetus. 

10. Ole joustava. Älä pety, jos kaikki ei mene suunnitelmiesi mukaan. 

LL



null

OSASTOT
    Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
    Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
    Seurakuntien perustajille uusia verkostoja
    Tutkimus: Kutsumustyössä myös haittoja