Motivointia ja vinkkejä seurakuntatyöhön

Anniina Jakonen: Syty seurakunnasta
Aikamedia, 2016. 221 s.



Syty seurakunnasta on piristävä poikkeus seurakuntakasvuun ja seurakunnan istutukseen tähtäävien suomalaisten teosten genressä. Tähän aiheeseen perehtyneitä ja nimenomaan suomalaiseen kontekstiin liittyviä kirjoja on vain vähän tarjolla.

Teoksesta käy kirkkaasti ilmi, kuinka kirjoittaja itse on syttynyt seurakuntakasvusta ja seurakunnan istuttamisesta. Kirja muistuttaa hengeltään ja tavoitteiltaan pitkälti Rick Warrenin bestselleriä Päämäärätietoinen seurakunta (Aika 1999).

Jakonen avaa kirjassaan omaa tietään kohti lapsityön kutsumusta, mikä ei kaikkine käänteinen ole ollut helppoa. Todennäköisesti monet pastorit ja seurakuntatyöntekijät voivat hyvin samaistua näihin kokemuksiin.

Kirjassa on hyviä huomioita liittyen siihen, millainen tavoittavan ja hyvinvoivan seurakunnan tulisi olla. Erityisen hyviä neuvoja on tarjolla myös pastoreille, jotka kamppailevat ajoittaisen väsymyksen ja turhautuneisuuden kanssa. Jakosen yksi missio onkin motivoida pitkään  seurakuntatyössä olleita pastoreita jaksamaan ja toisaalta rohkaista uusia seurakunnasta innostuneita tarttumaan työhön.

Kirjassa on mukavasti myös tarinoita, jotka tarjoavat sovellettavia vinkkejä vanhoille seurakunnille, jotka kamppailevat muutosvastarinnan kourissa, tai niille, jotka haluavat löytää uusia tapoja evankelioimiseen. Syty seurakunnasta -kirja soveltuu mainiosti yhteiskristilliseen toimintaympäristöön, toimiihan kirjoittaja itsekin aktiivisesti sekä  vapaakirkossa että helluntailiikkeessä.

Jakonen uskaltaa rohkeasti kurkata myös seurakuntien ongelmakohtiin, eli ikärakenneongelmiin, henkilöristiriitoihin, loukatuksi tulemisiin ja katkeruuksista selviämisiin. Kirjasta tekee mielenkiintoisen se, että se on kirjoitettu pienen seurakunnan näkökulmasta, joita maassamme on kuitenkin enemmistö. Jakosella on toki kokemusta myös suuren seurakunnan työyhteisöstä, mikä tulee kirjassa myös ilmi.

Kirja on hyvin henkilökohtainen ja kertovaan sävyyn kirjoitettu. Se tekee teoksesta mielenkiintoisen, mutta toisaalta myös haastavan, koska Jakonen olisi hyvinkin voinut ottaa teksteihin rohkeamman näkökulman ja kirjoittaa auki suoranaisia ohjeita seurakuntakasvuun.

Jakosen kirja on hyvä motivaattori kaikille pastoreille, vanhimmille ja seurakuntatyöntekijöille, mutta sen soisi löytävän tiensä myös seurakuntalaisten yöpöydille. Se on helposti luettava eikä vaadi lukijalta ennestään perehtyneisyyttä seurakuntateologiaan. Kirja henkii voimallisesti henkilökohtaista unelmaa seurakunnasta ja halua motivoida muitakin toteuttamaan unelmiansa. Ajatus tiivistyy lopputeksteissä toteamukseen: ”Sinä osaat, kun turvaat häneen. Sinä pystyt kyllä, kun kuuntelet ohjeet. Sinä voit, kun elät hänessä. Sinä pystyt kyllä.”

Kristillisen kirjan haasteena Suomessa ovat pienet markkinat. Tämä asettaa paineita julkaista teoksia, jotka soveltuvat mahdollisimman laajalle lukijakunnalle. Tämä saattaa kustannus- ja tuottavuusmielessä olla tämänkin kirjan ongelma. Jakonen on kuitenkin hyvin lupaava esikoiskirjailija ja hänen tuotoksensa raikasta ja helppolukuista luettavaa. Tästä syystä lukijat varmasti odottavat Jakosen tarttuvan jo seuraavaan aiheeseen ja tuottavan markkinoille laajempaankin lukijakuntaan uppoavaa kirjallisuutta.


Jyrki Palmi


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja