Joulu-Jippii ottaa askeleen gospelin suuntaan

Kipin kapin Betlehemiin

Jippiimissio 2019

Jippiin joululevyä saatiin odotella viitisentoista vuotta. Järjestyksessään levy on ryhmän yhdestoista suomen­kielinen pitkäsoitto.

Kipin kapin Betlehemiin on sekoitus vanhaa ja uutta, painottuen uuteen – kenties ”erilaisin” tähän asti julkaistuista albumeista. Se ei selvästikään ole sivu­projekti, vaan siinä on kuultavissa askel uuteen suuntaan.

Jippii-kuoro nojaa joululevylläänkin Lasse Heikkilän aikanaan luomaan vahvaan orkesteri­perinteeseen, mikä luo tuotantoon turvallisen kehyksen. Nyt tuotannosta vastaavat Jussi ja Katriina Junttila sekä Outi Rossi. Sovitukset ovat olleet pitkälti Junttiloiden käsissä.

Levy lähtee avausraidan Sanoma taivainen merkeissä tutun kuuloiselle ladulle. Jippiissä on vuosien ja levyjen saatossa lainattu paljon etelän rytmejä, joita on istutettu suomalaisiin melodioihin. Jesajan ennustus vie ajatukset juutalaiseen musiikkiin. Nimiraita Kipin kapin Betlehemiin kanssa nämä kolme edustavat ehkä perinteisintä Jippii-laulustoa.

Levyllä esitellään monta hyvää solistia, jotka kuulostavat vähän isommilta Jippii-lapsilta. Kappalevalintojen myötä levyllä on mukava gospel­levyn ote. 

Kuunnellessa tulee mieleen, olisiko olemassa tilausta Jippii-työn piirissä kasvaneiden nuorten tekemälle Jippii-teens-levylle, joka voisi olla soundiympäristöltään vahvemmin kiinni nykypopissa.

Perinteisemmistä joulu­lauluista Heinillä härkien ja Jouluyö, juhlayö on tehty freesit mutta perinteitä kunnioittavat versiot.

Voisi kuvitella, että Susanna Sinivirran kirjoittama Lahjaksi meille muodostuu jonkinlaiseksi hitiksi. 12-vuotias Mimosa Niemelä laulaa vahvasti mutta herkästi, ja sovitus on komea. Koskettavaa kappaletta oli pakko kuunnella parikin kertaa peräkkäin. Myös Eipä tiedä Betlehem keinuu mukavasti.

Jippii-levyillä ei pelätä profetaalisuutta. Nytkin joulun sanoma kytketään vahvasti siihen, mitä profeetat Vapahtajasta Raamatun varhaisimmilla lehdillä ennustavat. On roh­keaa ja virkistävää, että joulu kehystetään kokonaistarinalla.

Kuorostemmoja käytetään levyllä säästeliäästi. Vahvasti unisonona laulaminen on perusteltua, kun halutaan alleviivata melodiaa tai levyttää kappaleita, jotka yleisön toivotaan oppivan.

Jippii-levyiltä on usein kuulunut se, että tekijäkirjo on monipuolinen, ja kappaleetkin ovat olleet keskenään melko erilaisia. Onko tämä sitten linjattomuutta vai kykyä tehdä moni­puolisesti erilaisista aineksista vaihteleva kokonaisuus? Moniulotteisuus luo sisällöllistä arvoa.

Levy ei soundimaisemaltaan ole erityisen jouluinen, tuntuu kuin efektit olisivat unohtuneet johonkin. Jokunen kulkunen ja tiuku siellä täällä olisi voinut tehdä hyvää.

Jippiin panos kotimaiselle kristilliselle lastenmusiikille on todella kova. Suomalaiset levyt ovat toimineet pohjatyönä kansain­välisille levytyksille. Nytkin Jippiitä käännetään jo sadalle kielelle eri puolilla maail­maa.

Tunnelma on rohkaiseva, ja levy löytää varmasti kuulijansa jouluisella matkalla kohti mummolaa. Lauluista löytyy varmasti hyvää uutta materiaa­lia myös seurakuntien joulujuhliin.

Anssi Tiittanen