Arviot: Sielua hoitava kirja sielunhoidosta

Helena Kärkkäisen kauniilla etukannella varustettu esikoisteos tarttuu monille suomalaisille omakohtaisesti tuttuun aiheeseen, perfektionismiin. Hyvä Sanoma ry:n koordinaattorina toimiva Kärkkäinen on luonut sopivan kokoisen paketin, jossa esitellään perfektionismin syitä, luonnehditaan erilaisia täydellisyyden tavoittelijoita ja pohditaan auttamisen keinoja ja sudenkuoppia.

Uutuuskirjassa paneudutaan perfektionismin luonnehtimisen lisäksi muun muassa jumalakuvan vääristymiin, ihmiskäsityksiin, erilaisiin sielunhoitomenetelmiin ja masennukseen. Kirjan perusoletus on, että langenneessa maailmassa elävällä uskovaisellakin on ongelmia ja niitä on hyvä hoitaa esimerkiksi ammattiauttajan kanssa. Pikarukous on enää harvemmin vaihtoehto hoitaa mielen monimutkaisia ongelmia. ”Uskoontulo ihmisen elämässä on prosessi ja Jumalan suunnitelma. Samoin voidaan sanoa sielunhoidosta”, Kärkkäinen kirjoittaa. Tämä kaikki kertoo tietyssä mielessä viime vuosina koetusta terveestä muutoksesta siinä, kuinka mielenterveysongelmiin ja elämän vaikeuksiin Suomen helluntailaisissa yhteisöissä suhtaudutaan.

Teos purkaa siis omalta osaltaan häpeää ja vaitonaisuutta itsensä piiskaamisesta ja sen tuomasta ahdistuneisuudesta. Vaikka perfektionismia ei demonisoida, voisi olla paikallaan puhua hieman enemmän ”positiivisesta perfektionismista”, eli nähdä täydellisyyden tavoitteluun taipuvan ihmisen mahdollisuudet kääntää taipumus voimavaraksi.

Viime aikoina on puhuttu paljon nimenomaan pahasta perfektionismista ja orjuuttavasta kiltteydestä, ja vaarana on se, että tunnollisuutta, kiltteyttä ja ahkeruutta aletaan hävetä entistä enemmän, vaikka asiasta ääneen puhumisen tarkoitus olisikin juuri päinvastainen.

Kärkkäisen kirjoitustyyli on lempeä ja se hehkuu armoa, eli juuri sitä, mitä kirjan sivut painottavat. Teksti on konkreettista ja käytännönläheistä, ja Kärkkäinen on sisällyttänyt tekstiin sitaatteja kirjaa varten haastattelemiltaan henkilöiltä. Kieli on suurimmaksi osaksi sujuvaa ja helppolukuista, mutta ilmaisua olisi voitu joiltakin kohdin vielä tarkistaa. Lisäksi mukaan on livahtanut huolimattomuusvirheitä välimerkkien ja asettelujen kanssa.

Teos on suunnattu ensisijaisesti auttajille, vaikka sitä voidaan lukea myös itsehoito-oppaana. Auttajien näkökulmasta katsottuna sisältö jää ohueksi, eikä kirja tuo aiheeseen tutustuneelle välttämättä mitään uutta. Mikäli lukijana on kuitenkin henkilö, joka tunnistautuu perfektionistiksi, hän voi samaistua kirjoittajan kuvaamiin perfektionistityyppeihin ja kokea saavansa vertaistukea.

Sisällön perusteella kirja toimisi parhaiten apuna opiskelijoilla, vapaaehtoisilla sielunhoitajilla ja sellaisilla pastoreilla, jotka eivät ole saaneet sielunhoidon peruskoulutusta. Suosittelisin kirjaa myös sellaisille seurakuntalaisille, jotka eivät ole perehtyneet aiheeseen, jotta perfektionistit saisivat ymmärrystä oman yhteisönsä keskellä.

Kaiken kaikkiaan Kärkkäinen suoriutuu debyytissään hyvin. Vaikka kyseessä on kirja sielunhoidosta, se on varmasti monelle itse sielunhoitoakin. Kirja on oivaa luettavaa vaikkapa kesälomalla, kun on aikaa syventyä itsereflektioon.


Sara Saarela