Arviot: Pieni suuri avioliiton katekismus

Räsänen Päivi ja Niilo: Mistä on kysymys? Avioliitto. Uusi Tie, 2016. 102 sivua.
Räsänen Päivi ja Niilo: Mistä on kysymys? Avioliitto. Uusi Tie, 2016. 102 sivua.
KUN saa käsiinsä Päivi ja Niilo Räsäsen tuoreen Avioliitto-kirjan, hätkähtää teoksen ulkomittoja: vain 14 x 17 senttimetriä, eikä paksuuttakaan ole kuin vajaa sentti.
 
Harvoin lienee noussut yhtä iso kohu yhtä pienestä kirjasta. Toisaalta teoksen ulkoinen koko hämää: sisältö on sitäkin painavampi.
 
Kansanedustaja Päivi Räsäsen ja pappi, kansanlähetysvaikuttaja Niilo Räsäsen teosta voi luonnehtia eräänlaiseksi avioliitto-opin katekismukseksi. Kirjan lyhyissä luvuissa
tarkastellaan ihmisen seksuaalisuutta, sukupuolisuutta ja avioliittoa teologisesta näkökulmasta. Keskeiset teemat ovat ihminen Jumalan kuvana, naisen ja miehen tasa-arvoisuus ja erilaisuus, avioliitto liittona, seksuaalisuus Jumalan lahjana sekä syntiinlankeemuksen, lunastuksen ja Pyhän Hengen vaikutukset puolisoina elämiseen.
 
Kirja on tarkoitettu puheenvuoroksi ajankohtaiseen parisuhdekeskusteluun, ja teoksessa toistuu perinteinen kristillinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä instituutiona. Jumala itse määrittää sanassaan, mitä lähimmäisen rakastaminen on, eikä  homoseksuaalinen kanssakäyminen kuulu Jumalan suunnitelmaan.

Tähän sinänsä oikeaan asiaan liittyy kirjan ainoa miinus: tasapuolisuuden nimissä kirjassa olisi suonut olevan enemmän asiaa heteroseksuaalisista synneistä, kuten syrjähypyistä, pornon katselusta, parisuhdeväkivallasta, hyväksikäytöstä ja hylkäämisestä, joita esiintyy aktiiviseurakuntalaistenkin keskuudessa. Vaikka näistä asioista ei kirjassa tyystin vaieta, nyt joku voi lukea tekstiä niin, että kirjoittajien mielestä homoseksuaalisuus on erityinen, muita suurempi seksuaalisuuden alueen synti.
 
Kirjan parhaaseen antiin puolestaan lukeutuu aviopuolisoiden keskinäisten velvollisuuksien kuvaaminen Efesolaiskirjeen viidennen luvun perusteella. Tunnetussa jaksossa Paavali opettaa, kuinka vaimon tulee kunnioittaa miestään ja miehen rakastaa vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa omiaan. Puolisoiden tehtävänä ei kuitenkaan ole valvoa sitä, miten
kumppani omaa velvollisuuttaan noudattaa.
 
”Käsky tulee Luojalta suoraan kummallekin osapuolelle, ja molemmat ovat vastuussa suoraan hänelle”, Räsäset toteavat.

Paitsi kehotusta tämä Efesolaiskirjeen opetus on myös osa Jumalan lakia ja sellaisenaan ihmiselle saavuttamattomissa. Täydellisen kunnioituksen ja rakkauden vaatimus on mahdoton, ja jokainen ihminen on langennut tälläkin elämänalueelle jollakin tavalla.
Onneksi syntinen saa turvautua Kristuksen armoon ja syntien anteeksiantamukseen.

Tämä on se viitekehys, jossa myös julkisuudessa esillä ollut kirjan  homoseksuaalisuussitaatti tulee ymmärtää. Seksuaalisyntien (kuten muidenkin) sanominen
synniksi on armoa, koska vain syntisyytensä tiedostava voi saada anteeksi.

Yleensä katekismuksia laativat piispat, ja Räsästen teos tuo mieleen luterilaisten piispojen taannoin yhdessä laatiman kannanoton Rakkauden lahja – Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta (Kirjapaja, 2008). Sen näkökulma oli kuitenkin
osin eri. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos uutuuskirjan kaltainen teos olisi tullut valtakirkon piispoilta – joko nyt tai vaikkapa pari vuotta sitten.


Heikki Salmela


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja