Arvio: Uupumuksesta analyyttisesti mutta herkästi

Sari Savela on media-alan ammattilainen ja kauppatieteen maisteri, joka toimii tällä hetkellä Seurakuntalainen.fi-sivuston päätoimittajana. Keväällä 2012 yrittäjä ja perheenäiti uupui. Toipumisen matkasta syntyi kirja.

Kun jättää kirjan kliseisen nimen ja hengästyttävän, tylsähkön sisällysluettelon vähälle huomiolle, saa lukukokemuksen, jossa juureva, luontevasti tekstin sisään kirjoitettu hengellisyys yhdistyy psykologiseen tietoon. Teksti tulee lähelle muttei tunkeudu painostavalla hengellisyydellä ihon alle. Kirjoittaja on tunteva mutta silti analyyttinen. Virkistävää.

Savelan vahvuus on se, että hän kykenee tarkastelemaan omia sisäisiä prosessejaan ja avaamaan niitä muillekin ymmärrettävästi ja koskettavasti. ”Kerron vain, mitä minulle on tapahtunut” -tyyli toimii. Pohdinnoissa on usein myös hengellinen ulottuvuus, mutta sitä sanoitetaan raikkaan arkipäiväisesti.

Toisaalta Savela kirjoittaa esimerkiksi Pyhän Hengen merkityksestä, joten teoksen teemoissa ja tyylissä on myös helluntaikristitylle riittävästi tuttua. Suoraviivaisten ”Sitten Jumala paransi, piste” -kuvausten sijaan on mielenkiintoista lukea polveilevaa pohdintaa parantumiseen johtaneista seikoista, toimista ja Jumalan työstä. Myös Raamatun tekstit ja lainaukset toisista teoksista nivoutuvat luontevasti osaksi kirjoittajan omaa pohdintaa.

Kirjan pieni heikkous on ihmisten erilaisista elämäntilanteista johtuva samaistuttavuuden puute. Savela kertoo esimerkiksi liittyneensä sairauslomansa alussa liikuntakeskuksen jäseneksi ja käyneensä lähes joka päivä ryhmäliikuntatunneilla. Liikunnan mieltä piristävää vaikutusta ei voi kiistää, mutta paljon on myös niin masentuneita ja uupuneita ihmisiä, että  vessassa käyminen vie jo voimat. Puhumattakaan siitä, että monella ei ainakaan vuosien sairauden jälkeen ole varaa käydä liikuntakeskuksen tunneilla. Koska Savelan elämä näyttää monilta muilta osin olleen kunnossa, hänellä on ollut uupumuksesta huolimatta yllättävästi voimia ja mahdollisuus tehdä kaikenlaista. Kirjassa tosin valotetaan rehellisesti perheen raskaitakin asioita eikä maalailla kiiltokuvaa.

Savelan kirja voi toimia vertaistukena jokaiselle, joka joskus on tunnistanut itsessään väsymisen ja stressaantumisen merkkejä. Toisaalta kirja sopii kaikille, sillä se onnistuu  vähintään sivuamaan myös uupumuksen taustalla olevia suuria elämänkysymyksiä, kuten itsetuntoa, suvun ja perheen perintöä, perhesuhteiden haasteita, kutsumusta ja kaipausta Jumalan puoleen – asioita, joita ihan jokaisen olisi syytä käsitellä oman mielenterveytensä vuoksi.

Kynän pitäminen käsillä Savelan teosta lukiessa ei ole huono idea, sillä kirja herättää ajatuksia ja kutsuu pohtimaan omaa henkistä tilaa ja hyvinvointia.


Anna Lehtinen