Arvio: Uskon puolesta rock´n rollia

Suomalaisen gospelmusiikin synty ja kehityskaari voidaan yhdistää legendaariseen Pro Fide -yhtyeeseen. Vuonna 1966 aloittaneen bändin rautalankamusiikki yhdistettynä Jeesus-sanomaan herätti aikoinaan pahennusta ja aloitti asenteiden muutoksen.

Pro Fiden runsaasti kuvitettu ja hyvin taitettu historiateos on jaettu vuosikymmenten mukaisiin jaksoihin. Pääpaino on bändin alkuvuosikymmenissä, joista saakin herkullisimmat otsikot ja tarinat.

Bändissä on soittanut vuosien aikana jo yli 30 muusikkoa. Heistä tunnetuimmat ovat  laulajana vuosina 1979–88 toiminut Mikko Kuustonen sekä bändin musiikin uusille urille nostanut Juha Kela. Mainittakoon myös, että kitaristi Marzi Nymanin isä Hannu Nyman on yksi bändin perustajajäsenistä. Juha Kelan aikana (1974–1985) bändin musiikki kehittyi  progressiiviseen suuntaan ja oli luomassa aivan uudenlaista, kansainvälisestikin omintakeista ja tasokasta gospelia. Kelan tapaturmainen menehtyminen liikenneonnettomuudessa 1985 oli päättää koko bändin toiminnan, mutta uutta kantoaaltoa saatiin kosketinsoittajaneron Jouko Kantolan myötä. Pro Fide on näin toiminut yhtäjaksoisesti 50 vuotta olematta varsinaisesti koskaan telakalla.

Myös helluntailiikkeen gospelmusiikille Pro Fide on ollut eräänlainen tiennäyttäjä ja esikuva. Esimerkiksi Boanerges oli yksi siltä vaikutteita saanut bändi.

Jossakin vaiheessa Pro Fide haaveili kansainvälisestäkin urasta, mutta suomenkielinen laulumateriaali ja tiukasti hengellinen sisältö rajasivat sen toiminnan kotimaan kirkollisiin ympyröihin. Yhtyeen ammattitaidolle ja musiikillisille saavutuksille on kuitenkin annettu arvoa myös profaaneissa piireissä, kuten Rytmi-lehdessä.

Pro Fidesta tehty kirja olisi voinut keskittyä hieman enemmän bändin musiikilliseen kehityskaareen ja analyysiin suomalaisen gospelin kehityksessä, olisihan 50 toimintavuotta antanut siihen hyviä aineksia. Nyt kirja tyytyy enemmänkin bändin historiankirjoitukseen, mikä toki sekin on kiintoisaa luettavaa.


Reijo Vaurula