Arvio: Avaimia hoitavaan jumalanpalvelukseen

Opetusneuvos Jouko Ruohomäen uusin kirja käsittelee elämän sykettä ilmentävää jumalanpalvelusta, jossa kunnia kuuluu vain Jumalalle. Teoksen johtoajatuksena on Jumalan antama malli jumalanpalveluksesta, jossa hän itse on kaiken keskipiste ja  palvonnan kohde. Teemaa käsitellään tavalla, joka johtaa Jumalan lähestymiseen nöyrällä mielellä sekä hänen ehyeen, aitoon ja rehelliseen palvontaansa.

Jo kansikuva tiivistää olennaisen kirjan sisällöstä. Kirjassa esitellään laajasti eukaristiaa, ehtoollisen teologiaa ja kutsua ylistämään Jumalaa, joka on arvollinen saamaan kaiken kiitoksen ja kunnian. Siksi ylistyksen tulee olla emotionaalinen, järjellinen ja omasta tahdosta syntyvä vastaus Jumalalle. Kirjan nimi tiivistääkin ydinsanoman.

Teoksessa on neljä osaa. Kahdessa ensimmäisessä esitellään jumalanpalveluksen historiallista kehitystä ja teologiaa. Ruohomäki kiteyttää mielenkiintoisella tavalla exoduksen merkityksen; syvimmillään sen tarkoituksena oli pelastaa israelilaiset palvelemaan elävää Jumalaa. Kutsu läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa tulee esille myös osuuksissa, joissa kirjoittaja käsittelee Daavidin sortuneen majan jälleenrakentamista. Se tarkoittaa hengellistä uudistumista, jumalanpalveluksen reformaatiota.

Ruohomäki osoittaa, miten alkuseurakunta menetti ajan saatossa sellaisia jumalanpalveluksen elementtejä, joita uskonpuhdistus myöhemmin palautti. On yllättävää tietää, että tavallisten seurakuntalaisten julkinen yhteislaulu kiellettiin kokonaan keskiajalla. Jo aikaisemmin valtiokirkon syntymisen myötä kirkon palvelukseen tuli viranhaltijoita, mikä käytännössä tuhosi yleisen pappeuden toteutumisen, ja samalla karismaattiset ilmiöt jäivät seurakunnan laitostumisen jalkoihin.

Kirjan kolmas ja neljäs osa käsittelevät oikeaan jumalanpalvelukseen liittyvää sydämen asennetta ja toimintaa. Ylistämisen ja palvonnan eroa kirjassa korostetaan monessa kohtaa. Palvonta vaatii aikaa. Ruohomäen mukaan ylistämisen ja palvonnan ero näkyy vaikuttimissa, innoituksen alkuperässä, antautumisen kokonaisvaltaisuudessa sekä Jumalan läheisyyden kokemisessa ja ilmaisutavoissa.

Jouko Ruohomäki peräänkuuluttaa kirjassaan jumalanpalveluksen uudistamista ja seurakuntalaisten osallistumista. Hoitavan jumalanpalveluksen keskeisiä elementtejä ovat hänen mukaansa hyväksyvä yhteys, sisintä muuttava vapaus ja vahvistuva luottamus.

Kirjan yhtenä tavoitteena on rakentaa jumalanpalvelusmalli, joka on Raamatun hengen mukainen ja vastaa nykyajan seurakuntalaisten tarpeita. Myös tässä suhteessa teos puhuttelee vahvasti. Se tuo esiin periaatteita, joiden varaan voi rakentaa elinvoimaisen, koko seurakunnan mukaansa tempaavan jumalanpalveluksen.

Kirjassa on kattava liitemateriaali, joka haastaa lukijaa myös omakohtaisiin löytöihin. Kirja sopii erinomaisesti niin itsenäiseen opiskeluun ja pienryhmien materiaaliksi kuin opetusohjelmien oppikirjaksi. Ruohomäen teos kannattaa lukea sydän ja mieli avoimena.


Vesa Partanen