"Olen osa pitkää jatkumoa" – Maanpuolustus ei ole ollut kuuma puheenaihe Rasmus Roihuvuon ystäväpiirissä.

PTK:n sisältöä ei kerrota etukäteen. 

– Kaikki sitä pelkäävät, mutta kaikki siitä ovat selvinneet, Roihuvuo sanoo, äänessä hieman jännitystä.

Kaksipäiväisen kokonaisuuden tarkoitus on mallintaa mahdollisen kriisin aikaista toimintaa. Se testaa joukon fyysistä ja henkistä suorituskykyä. 

Täydessä, monikymmenkiloisessa varustuksessa saatetaan marssia vaikkapa sata kilometriä, samalla erilaisia harjoitustehtäviä suorittaen. 

Tai sitten jotain muuta. Ennakkotietona on vain kasarmin perimätietoa. 

Rasmus Roihuvuolle reservinupseeriksi kouluttautuminen varusmiespalveluksessa oli mielessä jo nuorempana. Kesällä ennen armeijaa hän kihlautui Sannin kanssa, ja tuolloin oli mietittävä vielä kerran, miten paljon aikaa varusmiesaikaan halusi käyttää. 

Nykyisin lyhyin miehistöpalvelus kestää viisi kuukautta. Armeija ei enää välttämättä lykkää esimeriksi opiskelujen aloittamista kuten ennen. 

Roihuvuolla painoi vaakakupissa reserviupseerikoulun (RUK) maine nuorten miesten johtajuuskouluna. Koulutukseen hakeutumisen hän näkee osana laajempaa uran rakentelua. 

Ei sillä, että RUK:iin vain ilmoittauduttaisiin sisään. 

– Paineita kyllä oli alkuaikoina, ja pelkäsin RUK:iin pääsemisen jäävän jostain pienestä kiinni. 

Tulevista reservin vänrikeistä tulee maanpuolustuksen insidereita. Tietopohja armeijan kokonaisuuksista muodostuu vahvaksi, ja siviilielämäänkin jää armeijan perintönä vahva luottamus Puolustusvoimiin.

Roihuvuo on elänyt koko elämänsä seurakunnan keskellä. Nuorisotyössä hän vaikuttaa kotipaikkakunnalla Tuusulan Jokelassa Station-seurakunnassa. 

– Yllättävän vähän on tullut keskusteltua kavereiden kanssa tai seurakunnassa varusmiespalveluksesta. Oikeastaan kun tulin tänne, en tiennyt intistä juuri mitään. 

Roihuvuon kaverit ovat pääsääntöisesti menneet armeijaan. Muutama on valinnut siviilipalveluksen. 

– Ei tämä tunnu olevan mikään kuuma aihe. Se ei vain päädy sen kummemmin nuorten keskusteluihin seurakunnassa, Roihuvuo pohtii. 

– En tiedä, kiinnostaako vaikkapa itseäni nuorempia, jos kertoisin, minkälaista armeijassa on. 

Kriisissä sotilas voi joutua tekemään elämän ja kuoleman ratkaisuja. 

– Kysymykset kuolemasta tulee laitettua syrjään. Jos niitä miettii, toimiminen on vaikeaa, Rasmus Roihuvuo sanoo. 

Omassa tehtävässä Roihuvuo johtaa epäsuoraa tulta, kuten tykistöä. 

– Siinä ei ehkä tule sellaista tunnetta, että nyt tapoin jonkun. Epäsuora tuli ei tunnu ajatuksena niin pahalta, vaikka se saa paljon pahempaa aikaiseksi kuin yksi kivääri, Roihuvuo sanoo. 

Keskeistä upseerioppilaan mielestä on kuitenkin suomalaisen armeijan puolustushenkisyys. Kukaan ei toivo, että opeteltuja asioita koskaan jouduttaisiin käytännössä kokeilemaan. 

– Puolustusvoimat on olemassa siksi, ettei mitään tapahtuisi. Luodaan niin vakava uhka, että ketään ei huvita hyökätä Suomeen. 

Armeijassa kristitty nuori viimeistään huomaa, että on erilainen kuin moni muu. 

– Sanotaan, että täällä tullaan pojista miehiksi, mutta se taitaa mennä toisin päin. Kyllähän se monien kielenkäytössä ja asenteissa kuuluu. 

Armeijakin on tosin muuttunut muun yhteiskunnan mukana. Arvostus kaikenlaisia ihmisiä ja arvopohjia kohtaan on olemassa. 

– Erilaisuus ei vaikuta juurikaan inttiarkeen. Mutta kristilliset arvot ovat esimerkiksi auttaneet ylläpitämään sotilaallista käytöstä. 

Upseerin tehtävään kuuluu myös komentaminen. Miltä se nuoresta miehestä tuntuu? 

– Uskon, että se tulee olemaan hieman outoa, Rasmus Roihuvuo sanoo hymyillen. 

– Kurin muoto täällä on erilainen kuin siviilijohtamisessa. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Omaan johtamistottumukseen tulee nyt armeijan raamit. 

Minkälaista palautetta kotijoukoilta on tullut, miten paljon armeija on muuttanut miestä? 

– En ole kyllä saanut kuulla, että olisin kauheasti muuttunut. Lomilla sitä haluaakin olla irti intistä, enkä ole kauheasti jaksanut puhua siitä, mitä täällä tehdään, Rasmus Roihuvuo sanoo. 

Jossain kaukana edessä siintää kotiutuminen ja tavallinen elämä. Keväällä olisi tarkoitus hakea kauppakorkeakouluun. 

Itsenäisyyspäivän Rasmus Roihuvuo viettää kasarmilla. Todennäköisesti päivässä on enemmän syvyyttä kuin koskaan ennen tai tämän jälkeen. Reserviupseerikurssilla on perinteensä, ja myös tämän talven oppilaat liittyvät osaksi historiaa. 

Reservin upseerit muodostavat suomalaisen siviiliarmeijan tärkeän johtajuusrungon, jonka varaan on koko itsenäisyyden ajan laskettu paljon. 

– Minusta tuntuu, että tämä on nyt se minun hetkeni, kun saan olla osa pitkää jatkumoa ja ketjua.

Anssi Tiittanen