 | |||||
Pelastusta etsivien linjasta tuli uskovien tukipuhelin - Vaietut ongelmat kuuluvat puhelinpalvelussa (21.04.10)
Sielunhoitopuhelimen mainontaa on jouduttu vähentämään. Apua tarvitsevia on paljon enemmän kuin kuuntelijoita.
Helluntaiherätyksen internetpalvelun Netmissionin yhteyteen perustettiin vuonna 2007 rukouspuhelin, jonka tarkoitus oli olla kanava uskosta osattomille saada kontakti uskoviin. Puhelin on kuitenkin muodostunut uskovien omaksi sielunhoitolinjaksi.
Puhelimen toiminnasta vastaava Ei ja Pitkämäki ihmettelee, etteivät uskosta osattomat soittele.
– Netmissionin foorumeilla liikkuu paljon ihmisiä ja todella monenlaista väkeä.
Toinen yllätys on ollut se, kuinka puhelimeen soittavien uskovien syy soittaa on usein kertoa avioliiton ja parisuhteen ongelmista. Pitkämäen mukaan noin kolmannes puheluista koskettelee näitä aiheita.
– Keskustelunaiheina ovat olleet muun muassa toisen osapuolen yllättävä ilmoitus päätöksestään hakea avioeroa, erilaiset arvot perheessä, uskottomuus, väkivalta, mustasukkaisuus, uusperheitten haasteet, perheessä ilmenevät erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi ja seksi tai asumuseron aikainen ahdistus, Pitkämäki luettelee.
Eija Pitkämäki vastaa puhelimeen yksin, ja kuorma on käynyt välillä raskaaksi. Sielunhoitonumeron ilmoittelu jouduttiin lopettamaan lähes täysin jo puolen vuoden jälkeen.
Ei yllätyksiä Medialähetyspastori Niilo Närhi Keravalta ei ole yllättynyt siitä, ettei linjalle tule soittoja uskosta osattomilta.
– Ulkopuoliselle on melko iso kynnys soittaa johonkin numeroon jonka takana olevia tahoja ei tunne.
Ahdistuneiden ja ongelmien kanssa painiskelevien uskovien määrää Närhi ei niin ikään ihmettele.
– Seurakunnat eivät ole ihmisen mielenterveyttä ja avioliittoja koettelevista vaivoista vapaita vyöhykkeitä. Tätä taustaa vasten onkin hämmästyttävää, että niin harvoissa seurakunnissa on järjestetty toimivaa sielunhoitoa, vertaistukitoimintaa ja avioliittokoulutusta. Kokemukseni mukaan aivan liian monet jäävät tukea vaille, Närhi haastaa.
Se, ettei apua ongelmiin löydetä välttämättä omasta seurakunnasta, ei kummastuta myöskään mielenterveyshoitaja Mirjami Valopaasia.
– Opetuksen tavoite seurakunnissa on tasapainoinen uskova ja hyvät ihmissuhteet. Tähän tavoitetilaan sopisivat huonosti masentunut mieli ja riidat puolison kanssa.
Anssi Tiittanen
Kuuntelija ei saa olla liian läheinen Myös sielunhoitajana toimiva Mirjam Valopaasi ei pidä huonona sitä, että parisuhdeongelmissa tuen ja esirukouksen tarvitsijat soittavat sielunhoitolinjoille.
– On hyvä, jos kuuntelija on jostain muualta kuin omasta lähipiiristä tai seurakunnasta.
– Tuttujen avioparien kesken ei saisi puida sielunhoidonkaan nimissä kovin intiimejä asioita. Siinä on vaarana kohta rikkoa kaksi liittoa, koska tuttuusongelma hämärtää asioiden objektiivista käsittelyä, Valopaasi sanoo.
– Tirkistelynhalu toisen intiimiin elämään on usein niin voimakas valveutuneellakin uskovalla, että se hämärtää viisaankin sielunhoitajan ymmärryksen. Sielunhoitoapua parisuhdeongelmiin tulisi hakea ensi sijassa tuntemattomilta ja mielellään ammattiauttajilta. Tässä kohden tulevat ongelmiksi matkat, kustannukset ja usein myös viisaiden auttajien saatavuus.
Apua ahdistukseen Moni sielunhoitolinjalle soittavista kärsii masennuksesta tai ahdistuksesta. Närhi, Valopaasi ja Pitkämäki painottavat, että seurakuntiin tulisi silti saada läheis-apua ja vertaistukea esimerkiksi pienryhmien kautta.
– 5–6 prosenttia suomalaisista kärsii diagnosoidusta masennuksesta. Elämän ongelmien mukanaan tuomista haavoista ja alakulosta kärsii ajoittain jokainen meistä, Niilo Närhi sanoo.
Eija Pitkämäen mielestä erilaiset ryhmät kuten raamattupiirit, vertaistukiryhmät, avioliittokokoontumiset ja näissä jonkin opiskelumateriaalin hyödyntäminen voisi auttaa paljon.
– Seurakunnan ovet voisivat alkaa käydä tiuhampaan, kun lämpöä ja rakkautta löytyy. Ongelmia tulisi Niilo Närhin mielestä hoitaa myös opetuksen kautta.
– Opetusta tarvittaisiin erityisesti pastoreille ja vanhimmille, Närhi sanoo.
– Joissakin sunnuntain kokouksissa pidettävät teematilaisuudet masennuksesta, mielenterveyden ongelmista ja avioliittoon liittyvistä aiheista poistaisivat varmasti tietämättömyyden ja häpeän verhoa. On tärkeää, että puheenvuoroja annetaan myös niille, jotka ovat itse läpikäyneet mainittuja asioita omassa elämässään.
– Avoimuus synnyttää luottamusta ja avoimuutta. Kun vaikeuksissa olleet kertovat kuinka lähimmäisten ja Jumalan antama apu johti läpi synkkienkin vaiheiden, luodaan toivoa, Närhi uskoo.
"Seurustelukulttuuriin tarkistus" Avioliitto-ongelmissa usein sielunhoitotehtävissä toimiva mielenterveyshoitaja Eija Pitkämäki uskoo avioliiton ongelmien ennaltaehkäisyn painottuvan seurusteluaikaan.
– Seurakunnissa vaikuttava seurustelukulttuuri kaipaisi tarkistamista. Jossain voi vielä elää kirjoittamaton sääntö, ettei pitkää seurusteluaikaa katsota hyvällä, ettei vain kiusaus esiaviollisiin suhteisiin kävisi liian tuskalliseksi, Valopaasi sanoo.
– Uskoisin ongelmia tulevan, jos avioliittoon rynnätään kovin äkkiä ja toinen nähdään vain niin sanotusti hengellisin silmin. Avioelämä on kuitenkin kovin maallista ja ruumiillista, vaikka toki hengellinen yhteys on parisuhteen paras liima.
Nuorten kohdalla ongelmia luovat viihdeteollisuus ja huonot esikuvat.
– Nykynuoret voivat olla kovin rikkinäisiä ja lyhytjänteisiä riippumatta seurakunnan hyvästä opetuksesta. Monilla nuorilla voi olla huonoja parisuhdemalleja omissa vanhemmissaan.
– Tällaiset nuoret pariskunnat tarvitsisivat liittonsa alkutaipaleella jonkun vanhemman mentoripariskunnan apua, jonka kanssa voisi luottamuksella puhua ongelmista ennen kuin ne rikkovat suhdetta liikaa. Ongelmana tässä on, että mentorit eivät saisi olla ystäviä eikä mielellään samasta seurakunnastakaan. Tällaista herätyksen perhepoliittista palvelumallia ei ole luotu, vaikka tarvetta varmaan olisi, Valopaasi arvioi. (AT)
Vertaistuesta hyviä kokemuksia Keravan helluntaiseurakunnassa on kokoontunut vertaistukiryhmä masennuksesta ja eri mielenterveysongelmista kärsiville ja heidän puolisoilleen jo vuosien ajan.
– Tämä on ollut verraton työväline apua tarvitseville, medialähetyspastori Niilo Närhi kehuu.
– Monille sellaisille, joille kynnys seurakunnan kokouksiin on ollut jossain vaiheessa liian iso, on ryhmästä tullut heidän sen hetkinen seurakuntansa.
Valtakunnallistakin toimintaa on järjestetty. Iso Kirja -opistolla pidettiin hiljattain vertaistukiviikonloppu.
– Tapahtuma osoitti, että tarve tällaisten ryhmien synnyttämiseen eri paikkakunnilla on akuutti, Närhi kannustaa. (AT)
| |||||
 | |||||
