Helluntailaisuus on saanut kansan suussa nimensä ensimmäisen helluntain tapahtumista. Pitkään helluntailaisuuden tuntomerkkinä pidettiin kielilläpuhumista. Se herätti ensimmäisenä helluntaina suurta huomiota, samoin myös 1900-luvun alussa puhjenneessa uuden ajan helluntailiikkeessä.
Väheksymättä kielilläpuhumisen merkitystä yhtenä Pyhän Hengen vaikuttamana lahjana voidaan todeta, että se ei ole ollut menneissä helluntaikokemuksissa kuitenkaan keskeisin merkki Pyhän Hengen läsnäolosta. Sellainen on ollut Pyhän Hengen synnyttämä yhteys erilaisten ihmisten välille.
Ensimmäisenä helluntaina hajaannuksessa eri kulttuurien ja kielten keskellä asuneet juutalaiset saivat yhtäkkiä havaita, että Jumalan Hengen vaikutuksesta heille kaikille löytyi yhteinen kieli, jonka avulla he ymmärsivät toistensa puhetta. Azusa-kadun herätystä tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, että voimakkain merkki Pyhän Hengen läsnäolosta tuossa herätyksessä oli valkoista ja mustaa rotua erottavan raja-aidan poistuminen. Juuri tämä - erilaisten ihmisten yhdeksi luominen - onkin Uuden testamentin suuri sanoma koko ihmiskunnalle.
Helluntaiseurakunnissa olemme halunneet kantaa rohkeasti ihmisten meille antamaa nimitystä "helluntailainen". Samalla meidän on kysyttävä rehellisesti itseltämme, kuinka selvästi keskuudessamme näkyvät merkit Pyhän Hengen läsnäolosta. Kuinka paljon on hyötyä kielilläpuhumisesta ja muista armolahjoista, jos herätysliikkeemme yhteys ja keskinäinen rakkaus rakoilevat? Paavalin mukaan rakkauden puuttuessa myöskään armolahjoilla ja voimateoilla ei ole merkitystä.
Olemme helluntailaisina joutuneet keskinäiseen erimielisyyteen siitä, millä tavoin järjestämme ulkoisia organisaatioitamme, ja siitä, pitääkö liikettämme nimittää helluntaiherätykseksi vai Helluntaikirkoksi. Erimielisyydet ovat syventyneet niin, että joillakin paikkakunnilla Helluntaikirkkoon liittyneet ja siihen liittymättömät seurakunnan jäsenet eivät enää katso voivansa kuulua edes samaan seurakuntayhteyteen.
Missä tässä on nähtävissä Pyhän Hengen raja-aitoja poistava läsnäolo?
Meidän on avoimesti tunnustettava, että Jumalan Pyhän Hengen toiminta ei ole kiinni organisaatioistamme tai nimityksistämme. Se on kiinni siitä, saako Pyhä Henki tehdä sydämissämme sitä työtä, mitä Hän ensisijaisesti haluaa tehdä.
Ellei Pyhä Henki saa vaikuttaa meissä ja seurakunnissamme todellista sydänten ja käytännön seurakuntaelämän yhteyttä, sopii kysyä, missä on merkki Hänen läsnäolostaan. Siksi tarvitsemme nyt helluntailiikkeenä tuoretta helluntaikokemusta.
Valtter Luoto
