Sisältö » Pääkirjoitus

Yhdessä tekemisen meininki (8.6.2011)

Helluntai oli uuden alku. Pyhä Henki sai aikaan jotain täysin uutta, joka mullisti ihmiskunnan historian. Syntyi seurakunta.

Pyhän Hengen vaikutuksesta yhteisön toiminta oli omalaatuista. Sen merkittävin ominaispiirre oli yhteys. Yhteys meni niin pitkälle, että uskovat realisoivat omaisuutensakin yhteiseksi hyväksi. He olivat myös päivittäin yhdessä temppelissä ja kodeissaan, joissa he mursivat leipää ja aterioivat. Alkuseurakunnassa oli yhdessä tekemisen meininki. Nuoret innokkaat apostolit seuraajineen lähti-vät täyttämään Jeesuksen käskyä tehdä opetuslapsia kaikista kan-soista.

Miltä näyttää kristillinen seurakunta tänään? Onko mitään jäljellä ensimmäisen seurakunnan elinvoimasta ja ominaispiirteistä?

Jos tarkastelemme asiaa maailmanlaajuisesti, voimme todeta, että vieläkin löytyy seurakuntia, joihin Apostolien tekojen kuvaus sopii. Varsinkin vainottuja seurakuntia luonnehditaan usein yhtei-söiksi, joissa uskovat pitävät päivittäin yhteyttä toisiinsa ja huolehtivat toisistaan. Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa on paljon elinvoimaisia kasvavia seurakuntia.

Entä mikä on tilanne Suomessa? Ovatko seurakuntamme elinvoimaisia ja onko niissä yhdessä tekemisen meininki?

Tiedämme, että viime vuosina seurakuntakasvu on ollut vaatimatonta. Se on murheellista. Raamatun mallin mukainen seurakunta kasvaa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Seurakuntien tila vaatii siis rehellistä arviota. Missä on epäonnistuttu? Mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Ensimmäiset kristityt viettivät paljon aikaa yhdessä, ja heillä oli tuore Pyhän Hengen täyteys elämässään. He kuuntelivat myös paljon opetusta. Samat asiat voidaan nähdä kaikissa kasvavissa seurakunnissa. Niissä vallitsee yhdessä tekemisen meininki.

Merkittävä kasvun este on myös jämähtäminen paikoilleen, josta merkkinä on yleensä se, että vastuuta ei ole muistettu siirtää nuoremmille sukupolville. Seurakuntakasvussa nuorilla on suuri merkitys. Nuoret ja varsinkin lapset ovat vastaanottavaisia evankeliumille. Nuorten toimintatavat ja uudet raikkaat ajatukset voivat hämmentää vanhempia kristittyjä. Seurakunnissa tarvitaan kuitenkin ennakkoluulottomuutta, jotta niiden kasvu ei pysähdy. Siksi nuorilla ja vanhemmilla tulee olla yhdessä tekemisen meininki.

Seurakunta ei ole haasteineen yksin. Suomen helluntaiseurakuntia palvelemaan on perustettu yhteisiä yhdistyksiä, joihin voi ja saa ottaa yhteyttä. Myös seurakunnat voivat tukea toisiaan kasvun tielle.

Yhteydestä lähtevällä yhteisellä tekemisellä voitamme Suomen Kristukselle ja myös lähetystyömme vahvistuu.


Harri Hakola

Kirjoittaja on lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Interna-tionalin toiminnanjohtaja