Sisältö » Pääkirjoitus

Velttoudesta innostuneeseen uskoon (22.4.)

Sosiokulttuurinen innostaminen on uusi käsite. Yhteiskuntatieteilijät ovat huomanneet, että ihmisten elämää koskettavia sosiaalisia uudistuksia on vaikea toteuttaa, elleivät ihmiset itse innostu niistä. Samoin esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeissa tarvitaan paikallisten ihmisten innostumista tavoitteisiin pääsemiseksi.

Myös hengellisen elävyyden yksi tuntomerkki on innokkuus. Kun ihminen löytää ensimmäistä kertaa Kristuksen ja seurakuntayhteyden, hänessä herää yleensä aito into. On innostavaa tutkia Raamattua, rukoilla ja palvella seurakunnan eri tehtävissä.  

Intoon sisältyy erityistä tunnevoimaa. Se tarttuu toisiin. Yksikin asiastaan innostunut ihminen voi saada väkeä tehokkaammin liikkeelle kuin kymmenet mainospaperit tai viralliset vetoomukset.

Hengellisessä toiminnassa on nähty, että vasta perustettu seurakunta tai esimerkiksi uuden pastorin tai kokoontumistilan saanut yhteisö tekee työtä suurella innolla. Evankeliointiin, käytännölliseen palvelutyöhön ja muuhun vaivannäköön löytyy tarvittavaa alttiutta. Tämä tunnuspiirre – vapaaehtoinen ja uhrautuva into – leimaa kaikkien menestyvien hengellisten yhteisöjen toimintaa.   
Hengellisesti kasvaneen ihmisen tunnistaa hänen tavastaan innostaa. Muutama lämmin ja rohkaiseva sana seurakunnan lapsityöntekijälle, kirjamyyjälle tai keittiövastaavalle voi saada ihmeitä aikaan. Kannustavissa sanoissa on voimaa, joka kantaa. Rohkaiseminen voi olla yhtä hengellistä kuin profetoiminen tai sairaiden parantaminen. Jumala toimii arkielämässä usein juuri toisten ihmisten rohkaisun kautta. Paavalin innostavat sanat Uuden testamentin seurakunnille ovat tästä konkreettinen ja opettavainen esimerkki.

Innostava ilmapiiri on seurakuntaelämän käyttövoimaa. Siihen vaikuttavat monet luonnollisetkin seikat, mutta syvimmältään se syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta. Seurakuntalaisten innostuminen on läheisesti yhteydessä heidän henkilökohtaisten lahjojensa ja armoitustensa löytämiseen – tavallisten ihmisten ”näkyviksi” tulemiseen. Siksi seurakunnan johdon tärkeimpiä haasteita on vapauttaa kaikki se lahjakkuus ja luovuus, joka seurakuntalaisiin kätkeytyy. On ilo katsella kristittyä, joka on innostunut omasta palvelutehtävästään.     

Monissa seurakunnissa tarvitaan muutosta hengellisestä velttoudesta innostuneeseen uskoon. Into on korvaamatonta pääomaa. Taitoa voi aina oppia, mutta ilman intoa taidosta ei ole mitään hyötyä.
Siksi Paavali kehottaa: ”Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.”

Leevi Launonen