 | |||
Uhraamisen haasteet (8.10.09)
On suoranainen ihme ja suuri Jumalan siunaus, että seurakunnat ovat voineet ylläpitää yhteiskunnallisista vaihteluista huolimatta kaiken nykyisenkaltaisen toiminnan kotimaassa ja lähetyskentillä.
Helluntaiseurakuntien ja muidenkin vapaiden seurakuntien talous lepää lähes kokonaan vapaaehtoisten lahjoitusten eli uhrien varassa. Suomalaisessa kulttuurissa seurakuntaan liittyminen ei ole edellyttänyt jäseniltä taloudellista sitoutumista. Valitettavasti seurakunnissa annettava opetus uhraamisesta ei ole muutoinkaan kovin johdonmukaista ja uhraamiseen innoittavaa. Tavanomaisempaa sen sijaan on kokouskulttuuriin liittyvä käytäntö, jossa erityisillä uhripuheilla vedotaan kuulijoiden tunteisiin ja nostatetaan hetkellisesti tarvetta antamiseen. Kirjoittamattomana suosituksena seurakunnissa pidetään yleisesti kymmenysten antamista. Opetus pohjautuu jo Vanhassa testamentissa esiintyvään uhrikäytäntöön, jonka mukaan kaikista tuloista kuului tuoda kymmenen prosenttia Jumalalle. Pidempään uskossa ja seurakunnan toiminnassa mukana olevat ovat sisäistäneet tämän kymmenyskäytännön ja siirtäneet sitä omalla esimerkillään myös nuoremmalle sukupolvelle. Yhteiskunnassa vaikuttavat taloudelliset suhdanteet eivät välttämättä näy suoraan eivätkä samassa määrin seurakunnan taloudessa. On olemassa esimerkkejä jopa siitä, että taloudellisen laman aikana vapaaehtoinen antaminen on kääntynyt yllättäen nousuun. Voidaan kysyä, mikä on ohjaava vaikutin uhraamiskäyttäytymisessä? Nouseeko se Jumalan Sanan opetuksesta, onko se tarvelähtöistä vai yksinomaan tunteisiin vetoavan puheen varassa? Kokoustilaisuuksissa kerättävät perinteiset uhrilahjat ovat pienentyneet viime vuosina merkittävästi. Muutosta selittää käteisen rahan vaihtuminen pankkikorttiin. Pankin kautta suoritettavat lahjoitukset ovat lisääntyneet samassa suhteessa. Lisäksi seurakunnissa on etsitty muitakin ajanmukaisia lahjoituskanavia. Seurakunnan taustayhdistysten taloushallinnosta vastaavilla on velvollisuus huolehtia ajantasaisesta ja tarpeenmukaisesta tiedottamisesta. Asianmukaisesti ja määräajoin seurakunnalle esitetty talouskatsaus ylläpitää avoimuutta varainhoidossa. Yhteiset taloudelliset velvoitteet tuleekin saattaa säännöllisesti uhraajien tietoon, koska sillä on sitouttava vaikutus yhteisen kuorman jakamisessa. On suoranainen ihme ja suuri Jumalan siunaus, että seurakunnat ovat voineet ylläpitää yhteiskunnallisista vaihteluista huolimatta kaiken nykyisenkaltaisen toiminnan kotimaassa ja lähetyskentillä. Silti määrätietoisella, yhteisvastuuseen sitouttavalla opetuksella sekä seurakunnan taloudellisten tarpeiden avoimella esiin tuomisella on edelleen paikkansa. Se voisi tapahtua myös huomattavasti nykyistä rohkeammin. Vesa Pylvänäinen
| |||
 | |||
