 | |||
Suhteemme työhön (1.9.09)
On tärkeää ymmärtää, että jo luomisessa Jumala suunnitteli työn kuuluvaksi ihmisen elämään. Oman työnsä hyvä hoitaminen kuuluu myös ihmisen jumalasuhteeseen, ja näin työn tulee olla ihmiselle myönteinen asia – ei välttämätön paha.
Pidettyjen kesälomien jälkeen on taas alkanut uusi työkausi. Työnteon osuus on ihmisen elämästä yksi suurimpia kokonaisuuksia.
Monet ajattelevat, että työ tuli ihmisen osaksi vasta syntiinlankeemusta seuranneessa kirouksessa, kun sitä ennen ihmisen osana oli huoleton oleilu paratiisissa. Tämä on kuitenkin virheellinen ajatus. Työ tuli ihmisen osaksi jo luomisen yhteydessä. Samalla kun Jumala loi ihmisen, Hän asetti ihmisen paratiisiin ”viljelemään ja varjelemaan” sitä. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala kirosi maan. Tämä osaltaan merkitsi työn vaikeutumista, niin että otsa hiessä on ollut leipä ansaittava. On tärkeää ymmärtää, että jo luomisessa Jumala suunnitteli työn kuuluvaksi ihmisen elämään. Oman työnsä hyvä hoitaminen kuuluu myös ihmisen jumalasuhteeseen, ja näin työn tulee olla ihmiselle myönteinen asia – ei välttämätön paha. Uudesta testamentista näemme, että kristilliseen seurakuntaan tuli hengellinen suuntaus, jossa halveksittiin tavallista työn tekemistä. Oli mahdollisuus heittäytyä ”hengelliseksi”, lopettaa työnteko ja elää uskovien hyväntahtoisella avustuksella. Tällaisia ylihengellisiä Paavali opastaa suorin sanoin todeten, että ”jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä”. Tätä lähelle tulevana sovelluksena ilmenee joskus esille tuleva maallisen ja hengellisen työn voimakas erottaminen, jolloin vain kokoaikainen hengellinen työ nähdään Jumalan silmissä arvokkaana. Tämä on vastoin raamatullista työn teologiaa. Tietenkin joidenkin kutsumuksena on jättää entinen ammattinsa ja antautua Jumalan sanan palvelijaksi. Tähän ratkaisuun ei kuitenkaan ole suosituksena se, että henkilö ei ole viihtynyt entisessä työssään – enempää kuin työssä esiintyneet vaikeudetkaan. Parhain suositus on menestyminen työssään niin, että siitä irrottautuminen ei ole mitenkään helppo ratkaisu. Jeesuskin kutsui opetuslapsensa suoraan työn äärestä eikä joutilaisuudesta. Jotta työstä ei tulisi ihmistä orjuuttavaa, Jumala sisällytti käskyihinsä muistutuksen levosta. Kuutena päivänä tuli tehdä työtä, mutta seitsemäs päivä oli levon päivä, koska itse Jumalakin lepäsi luomistyöstään seitsemäntenä päivänä. Ajattelemme Jumalan asettamaa sapattia usein ensisijaisesti Jumalan palvelemiselle pyhitettynä päivänä. Se on sitäkin, mutta sen perimmäisenä tarkoituksena on olla ihmiselle lepopäivä. Lepopäivien unohtaminen merkitsee toimimista vastoin Jumalan luomisjärjestystä, josta ihminen saa maksaa kalliin hinnan useimmiten terveytensä menetyksellä. Valtter Luoto
| |||
 | |||
