Johtajuudesta on puhuttu viime vuosina paljon myös seurakunnissa. Eri yhteyksissä on ollut tarjolla laajaa ja asiantuntevaa johtajuuskoulutusta, jota on suunnattu myös seurakuntien vanhimmistoille.
Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista. Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että vanhimmiston tehtävän tulisi olla enemmän läsnäolevaa paimenuutta kuin seurakunnan johtokuntana toimimista. Vanhimmisto on parhaimmillaan paimenten kollegio, jonka Jumala on varustanut myös muilla lahjoilla paimentehtävän onnistumiseksi. Näin eri jäsenten lahjat ja armolahjat täydentävät toisiaan seurakunnan parhaaksi.
Käsitteinä paimentehtävä tai paimenuus on seurakunnissa melko kapea-alainen. Moni mieltää seurakunnan paimen -käsitteen kaanaan-kieliseksi synonyymiksi sanalle seurakunnanjohtaja. Kysyttäessä seurakunnan paimenta tai paimenia, vastaukseksi saa yleensä johtavan pastorin tai palkallisten pastorien nimet. Harva alkaa luetella seurakunnan vanhimpien nimiä, saati muita paimentehtävän hoitajia.
Seurakunnan vanhimmat onkin usein mielletty jonkinlaisiksi totuuden ja moraalin vartijoiksi. Tähän kuvaan sopii kovin huonosti paimenuuden käsite.
Elääkseen seurakunta tarvitsee Jumalan läsnäoloa. Toimintaa voi toki olla olemassa ja sitä voidaan ylläpitää ihmisvetoisesti, mutta elämään tarvitaan aina Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta.
Jeesus itse muistutti seuraajiaan siitä, että ilman häntä me emme voi saada mitään pysyvää aikaan. Jumala haluaa kuitenkin varustaa jokaisen seurakunnan jäsenen palvelemaan. Tätä varustamista hän tekee jatkuvasti meissä Sanansa ja Pyhän Hengen kautta. Tämä varustaminen on tapahtunut ja tapahtuu syntymälahjana saamiemme kykyjen kautta, jotka Jumalan palvelemiseen luovutettuina kokevat moninkertaistumisen ihmeen. Lisäksi Jumala varustaa seurakuntaansa jatkuvasti Pyhän Hengen antamien armolahjojen kautta. Näitä lahjoja ovat muiden ohella myös seurakuntavirat.
Seurakunta koostuu yksilöistä, jotka muodostavat Jumalan perheväen yhteyden. Monet tämän ajan perheyhteyden ongelmat johtuvat perheenjäsenten kohtaamattomuudesta. Vanhemmat eivät kiireisestä elämänrytmistä uupuneina jaksa olla läsnä, vaikka olisivatkin kotona. Näissä kodeissa lapset kasvavat turvattomina, kokien, että heistä ei välitetä.
Myös Jumalan perheväki tarvitsee paljon nykyistä enemmän hengellistä isyyttä ja äitiyttä, joka antaa sille laatuaikaa olemalla läsnä. Läsnäoleva paimen tiedostaa vastuullisen tehtävänsä, tuoden lohdutusta, rohkaisua ja kehotusta seurakunnan keskelle.
Kari Ketoja
