Ensimmäinen adventtisunnuntai on yksi suosituimmista kirkollisista juhlapyhistä. Läntisessä kristikunnassa siitä on kehittynyt vuosisatojen kuluessa erityinen ilon juhla.
Ilo tuntuu ja kuuluu myös saksalaisen Georg Joseph Voglerin 1700-luvun lopulla säveltämässä Hoosianna-hymnissä, joka liittyy olennaisena osana adventtiin. Sitä on laulettu Suomessakin jo pari sataa vuotta.
Hoosianna-huudahdus on luonteeltaan rukous ja tarkoittaa ”oi, auta, pelasta”. Käytännössä sitä pidettiin kuitenkin jo ennen Jeesuksen aikaa yleisenä juhlahuutona ja riemun ilmauksena. Hoosianna luo toivon näköalan. Toivoa oli ilmassa myös silloin, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset lauloivat innoissaan hänen ympärillään Hoosiannaa.
Suomessa adventti on usein sään puolesta vuoden pimeintä ja raskainta aikaa. Marraskuun lopun räntäsateessa ulkoisista olosuhteista on vaikea löytää toiveikasta oloa – elämänilosta puhumattakaan.
Muutenkin näkymät ovat synkkiä. Kansainvälinen talouslama uhkaa. Ilmastonmuutos etenee. Masentuneita kansalaisia on yhä enemmän.
Myös maamme hengellisessä todellisuudessa elämme pimeitä aikoja. Päivittäiset uutiset kertovat kristillisen moraalin murentumisesta niin yhteiskunnassa kuin seurakuntien elämässä. Paholainen on diábolos-nimensä mukaisesti tehokas panettelija, hajottaja, joka pyrkii rikkomaan sekä yksilöiden sisäisen eheyden että rakkaudellisiin ihmissuhteisiin perustuvan luottamuksen.
Juuri tässä tilanteessa adventilla on suuri sanoma. Latinan Adventus Domini, josta sana adventti tulee, merkitsee Herran saapumista. Hän saapuu synnin, rikkinäisyyden ja epätoivon keskelle. Herra ilmestyy pimeään maailmaan, josta usko tulevaisuuteen on jo kauan sitten kadonnut. Hän puuttuu toivottomiin tilanteisiin, joissa ihmiset ovat pilanneet itse elämänsä ja rikkoneet ihmissuhteensa. Jeesus Kristus saapuu toivon antajana myös omalle seurakunnalleen. Hän nostaa uskovien katseet ihmisten raadollisuudesta häneen itseensä, seurakunnan päähän.
Adventti muistuttaa Sanan lupauksista, joihin ankkuroituu kristillinen toivo. Myös tänä adventtina on syytä yhtyä Paavalin tavoin rukoukseen, että Kristus ”valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut”.
Adventtikynttilän valoisa liekki sisältää viestin: kaikkialla minne Kristus tulee, on aina yliluonnollista valoa, iloa ja toivoa.
Lisäksi hänen toinen konkreettinen tulemuksensa on lähempänä kuin koskaan ennen.
Leevi Launonen
