 | |||
Kun luottamus pettää
Pastorin arvokas tehtävä edellyttää yhteiskunnallista luottamusta. Tätä korostaa kirjeessään myös apostoli Paavali: ”Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi.”
Näkyvässä asemassa toimivien Jumalan palvelijoiden väärinkäytökset ja lankeemukset ovat usein kriisi koko uskonyhteisölle. Niitä joudutaan käsittelemään yhteisön säännöin ja usein myös julkisesti. Helluntaiherätyksessä on vuosien ajalta kokemuksia tällaisten tapausten käsittelystä. Osa niistä on hoidettu hyvin, mutta usein menettelytavoissa on myös kompuroitu. Pahimmillaan asianosaisille on jäänyt kokemuksistaan elinikäisiä tunnevammoja. Seurakunnan työntekijän lankeemusta on mahdollista tarkastella kolmella eri tasolla: järjestelmän toimivuuden, yhteisödynamiikan ja yksilön mielenlaadun tasolla. Järjestelmätasolla on olennaista miten rikkeeseen puututaan ja mitä siitä seuraa. Parhaimmillaan menettelytavoissa ollaan johdonmukaisia ja asiaa hoitavat ne henkilöt, joille vastuu myös käytännössä kuuluu. Suhde julkisuuteen nousee usein kriittiseksi tekijäksi. Juorut leviävät kulovalkean tavoin, ja keskustelu nettipalstoilla on hallitsematonta. Sen vuoksi hyvin hoidettu tiedottaminen on olennainen osa toimivaa järjestelmää. Julkinen lankeemus herättää myös voimakkaita tunteita ja yhteisödynaamisia ilmiöitä. Erityisesti seksuaalirikoksiin liittyvät asiat ovat hyvin tunneherkkiä. Myötätunto tai inho valtaa helposti mielen. Ja kuin huomaamattaan uskovat seisovat hampaitaan kiristelevien fariseusten joukossa heittelemässä kiviä syyllistä kohti. Yhteisön tunnereaktioihin sisältyy paljon alitajuista voimaa. Tunteiden merkityksen ymmärtäminen itsessään ja toisissa ihmisissä onkin yksi sielunhoidon avainkysymyksiä. Vakavin näkökulma lankeemukseen on aina eettinen ja hengellinen. Kyse on totuudesta, jota Jumala vaatii. Kyse on myös synnin tunnustamisesta ja hylkäämisestä. Jumalan edessä ratkaisevaa on aina sydämen tila, oikea mielenlaatu. Näyttää sille, että herätysliikkeellämme on paljon opittavaa kriisitilanteiden hoidossa. Toisaalta myös myönteistä kehitystä on tapahtunut. Työntekijöiden lankeemustapauksia varten on nykyisin olemassa kirjatut menettelytapaohjeet. Työnohjausta ja sielunhoidollista tukea on tarjolla. Suomen helluntaiseurakuntien lapsityöhön on juuri valmistunut laaja turvaohjeisto, jossa käsitellään myös seksuaaliasioita ammatillisesti ja korkeatasoisesti. Myönteistä on myös se, että herätysliikkeessä on alettu puhua vaikeistakin asioista ääneen. Leevi Launonen
| |||
 | |||
