Vaiettu ahneus

Viime viikkojen talousuutiset ovat olleet hämmentäviä. Islannin kansantaloutta uhkaa täydellinen vararikko. Euroopan poliittiset johtajat pitävät hätäkokouksia. Ilmassa häilyy pelko koko maailman rahoitusmarkkinoiden romahtamisesta.
Sellaisesta ei vielä kenelläkään ole kokemusta. Silti tiedetään, että rajallinenkin finanssikriisi voi johtaa yhteiskuntajärjestelmän kaatumiseen ja anarkiaan. Ei ole vaikeaa löytää yhtymäkohtia 1930-luvun laman ja saman vuosikymmen lopussa alkaneen toisen maailmansodan välillä.
Tämänhetkisen talouskriisin katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Muodollisesti kaikki alkoi subprime-asuntolainoista, mutta taustalla oli muutenkin löysän rahan aiheuttama huolettomuus. Syyskuun 11. päivän tapahtumilla 2001 oli yllättävän lyhytkestoinen vaikutus. Ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna amerikkalaiset valtasi ennennäkemätön kansallinen uho sotineen ja kulutusjuhlineen. Nyt valtio yrittää pelastaa pankkisektorin 700 miljardin dollarin hätäavulla, jonka tehokkuuteen monet asiantuntijat suhtautuvat epäillen.
Amerikkalaisten yksipuolinen syyllistäminen olisi kuitenkin hurskastelua. Kaikilla läntisillä teollisuusmailla on oma lusikkansa sopassa. Me suomalaiset näytimme jo parikymmentä vuotta sitten mallia kulutusjuhlista ja sen seurauksista. Suomen Pankki vapautti valuutan tuonnin 1980-luvun lopussa. Suomalaiset eivät olleet tottuneet tilanteeseen, jossa rahaa oli tarjolla yllin kyllin. Muutaman vuoden juhlan jälkeen alkoi historiamme syvin talouslama. Sen seurauksena puoli miljoonaa ihmistä jäi työttömäksi, ja vaikutukset tuntuvat vieläkin monien elämässä.
Maailmaa koettelevan kriisin taustalla piilee nytkin ahneus ja rahan valta. Me uskovat emme millään muotoa ole ulkona sen vaaravyöhykkeestä. Rahan hankkiminen ja oman talouden turvaaminen voi huomaamatta ottaa hallintaansa sekä yksilöuskovan että yhteisön. Molemmissa tapauksissa se merkitsee arvojärjestyksen kriisiä. Tärkeimmät kysymykset hautautuvat kiireen ja ajallisten tavoitteiden alle.
Jeesus puhui yllättävän usein rahan käytöstä ja suhteesta maalliseen mammonaan. Hän liitti ahneuden samaan kategoriaan siveettömyyden, varkauden, murhan ja vilpin kanssa. Myös apostolit varottivat vakavasti ahneuden vaaroista. Siihen nähden kristityn suhde rahaan ja omaisuuteen on melko vähän esillä seurakuntien opetuksessa ja julistuksessa. Syy saattaa olla hyvinkin yksinkertainen: me kaikki olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia rahasta. Rehellinen itsetutkistelu voisi johtaa väistämättömiin arvovalintoihin.

Klaus Korhonen