Sisältö » Pääkirjoitus

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla

Jeesus Nasaretilaisen elämä ja kuolema ovat innoittaneet puhujia, kirjailijoita, taiteilijoita, säveltäjiä ja elokuvantekijöitä aidolla tavalla. Tämä on hämmästyttävää, kun tiedämme, että Jeesuksen julkinen toiminta kesti vain noin kolme ja puoli vuotta. Jeesuksen elämän huippukohta oli hänen sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa, jonka jälkeen hän ilmestyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle ihmiselle. Ensimmäisiä opetuslapsia nimitettiinkin hänen ylösnousemuksensa todistajiksi.

Vaikka pääsiäinen ei ajallisesti ole aivan oikealla kohdallaan, voimme silti muistella pääsiäisenä Jeesuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta. Oikealle opetuslapselle nämä ovat tosin läsnä joka päivä. Jeesuksen kuolema sai opetuslapset lamaantumaan, mutta Jeesuksen kuolleista heräämisellä oli kokoava ja uskoa uudistava vaikutus. Vasta myöhemmin opetuslapset alkoivat ymmärtää hänen työnsä syvyyttä sovitusopilliselta kannalta.

Sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta nimitetään evankeliumiksi eli ilosanomaksi. Sen julistaminen on luonteeltaan kuuluttamista. Me kerromme Jumalan Pojan uhrikuolemasta, jossa hän antaa henkensä meidän syntiemme sovitukseksi. Samalla kehotamme kaikkia vastaanottamaan Jumalan armon, ettei se jää turhaksi. Usko kuulijan sydämessä syntyy hänen kuulemastaan sanasta, kun sana alkaa vaikuttaa hänessä. Evankeliumi koskettaa ihmisen syvimpiä tunteita ja tunkeutuu syvälle hänen olemukseensa. Se saattaa uskovan kohtalonyhteyteen
Jeesuksen kanssa. Voimakkaimmillaan syntyy halua samaistua myös hänen kärsimyksiinsä. Juuri pääsiäisen aikaan esiintyy hurmoksellisia ristikulkueita, joissa ihmiset piiskaavat itseään ja antavat jopa naulita itsensä ristille.

Vaikka sielun pelastus ei vaadi tällaisia tekoja, ovat kristityt perinteisesti osallistuneet fyysiseen kärsimykseen paaston, kieltäytymisen ja hiljentymisen muodossa juuri pääsiäisenä. Tällaista yhteyttä Kristuksen kärsimyksiin pidetään yleensä syvällisenä kristillisyytenä.
Me helluntailais-karismaattiset uskovat emme ole kovin vahvoja näissä perinteissä. Sen sijaan ajattelemme, että hengellinen syvällisyys on enemmän Jeesuksen Kristuksen sisäistä tuntemista kuin kärsimysten osallisuutta. Jeesuksen tunteminen lisääntyy vain siten, että hän ilmoittaa itsensä omilleen. Jos siinä tarvitaan iloa tai kärsimystä, ne ovat vain välineitä, joita Jumala käyttää.
Kun muistelemme pääsiäisenä Jeesuksen uhrikuolemaa ja ylösnousemusta, avautukoon meille jälleen Jumalan rakkaus uudella tavalla.

Jarmo Makkonen