Nuoret muuttuvassa yhteiskunnassa (15.06.2011)

Suomalaisissa tutkimuksissa käsitteen ”nuoriso” synty sijoitetaan yleensä 1950-luvulle, jolloin äänilevyteollisuus ja erillinen nuorisokulttuuri alkoivat kehittyä. Eurooppalaisen nuorison historiaa tutkinut John Gillis ajoittaa puolestaan nuoruuden yhteiskunnallisen synnyn paljon varhaisempaan aikaan: 1800-luvun englantilaisiin sisäoppilaitoksiin.

Nuoruuden käsitteen tieteellisen määrittelyn sijasta on kuitenkin hedelmällisempää tarkastella nuoruuden sisällöissä ja ehdoissa tapahtuneita muutoksia. Näin siitä syystä, että eri aikoina eletty nuoruus on luonteeltaan erilaista.

Tämän päivän nuori elää muutoksia täynnä olevassa yhteiskunnassa, joka tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia – ja samalla suuria riskejä ja uhkakuvia. Nuorisokulttuurin tyylit, jotka tunnistetaan muun muassa ulkoasusta, elämäntavoista, musiikista, median käytöstä ja kielestä, ovat näkyvä osa nuorisokulttuuria.

Nuori sukupolvi hyödyntää taitavasti modernia tekniikkaa. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa nuoret hallitsevat vanhempiaan paremmin yhteiskunnan kehitykseen vaikuttavan avainasian: tietotekniikan ja digitaalisen median. Ylikansalliset vaikutteet ovat osa nuorten arkipäivää. Nykynuorelle on tyypillistä myös voimakas kokemusnälkä, matkustelu ja eräänlainen henkinen nomadismi eli ”paimentolaiselämä”.

Samalla kun ydinperheen turvalliset rakenteet nuoren ympäriltä ovat hajoamassa, erilaisten arvojen ja elämänmallien tarjonta sekä yksilöllinen valinnanvapaus lisääntyvät. Kulttuuri uusiutuu nopeammin kuin koskaan ennen. Ja monet lapset samaistuvat nuorisokulttuurin malleihin yhä varhaisemmassa vaiheessa – monet jo alle kymmenvuotiaina.

Nuoruus muuttuvassa yhteiskunnassa asettaa suuria kasvatushaasteita niin kristitylle perheelle kuin seurakunnallekin: Miten säilyttää hyvä vuorovaikutus ja yhteys nuoriin? Miten opettaa heille elämänhallinnan perustaitoja? Miten rakentaa turvallinen kasvuyhteisö, joka tarjoaa nuorelle sosioemotionaalista, moraalista ja hengellistä tukea?

Näinä viikkoina käynnistyneet Fifteenleirit ovat yksi tärkeä osa helluntailiikkeen nuorisokasvatusta. Pitkä leiri tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa myönteisesti nuoren kehitykseen. Pyhä voi koskettaa. Leirin opetuksilla ja kokemuksilla saattaa olla monille koko elämää kantava merkitys.

Lähiseurakuntien olisikin syytä organisoida kaikissa maakunnissa yhteistyössä vuosittain pidettäviä Fifteenleirejä, joilla tavoitetaan koko ikäluokka. Nuoren kasvua tuetaan parhaiten hyvän sosiaalisen yhteisön ja kaveripiirin kautta. Tämä koskee myös nuoren hengellistä elämää.
 
Leevi Launonen