Sisältö » Pääkirjoitus

Menneisyyden virheet ja niiden vangit (12.6.)

Kahdesta erilaisesta suhtautumistavasta menneisyyden virheisiin ovat esimerkkeinä valtiollisella tasolla Saksa ja Venäjä.

Saksassa on puitu kansallissosialismin ajan kansanmurhia, jotka on nyt julkisesti tunnustettu. Tällä Saksa on saanut osakseen myönteistä palautetta muilta valtioilta.
Venäjä taas ei ole halunnut käydä läpi kommunistisen Neuvostoliiton kauheuksia, vaan on koko ajan puolustanut niitä. Parhaillaan siellä puuhataan lakia, joka tekisi rangaistavaksi historian uudelleen muokkaamisen tavalla, joka tekee sen Venäjälle epäedulliseksi. Näin maa on jäänyt menneisyytensä vangiksi. Tällainen asennoituminen – kaikkien menneisyyden tekojen oikeaksi julistaminen – on herättänyt muissa valtioissa epäluottamusta Venäjän nykyhallintoa kohtaan.

Myös hengellisellä yhteisöllä, seurakunnalla ja herätysliikkeellä, on oma menneisyytensä. Tietysti jokaisen yhteisön on tunnettava oma historiansa ja suhtauduttava siihen kunnioituksella. Tulevien polvien on tärkeä säilyttää se, mikä perinnössä on arvokasta. Ongelma saattaa kuitenkin syntyä siitä, etteivät uudet sukupolvet ole riittävän tietoisia omasta historiastaan. Tällöin ollaan epävarmoja myös sen suhteen, mikä historiassa on luovuttamatonta ja säilytettävää.

Koska menneisyydessä niin seurakuntien kuin herätysliikkeen kohdalla on myös vääräksi osoittautunutta toimintaa, se pitäisi avoimesti tunnistaa ja tunnustaa. On esimerkiksi yksilöitä, jotka ovat menneisyydessä joutuneet kohtuuttoman ja väärän kohtelun uhreiksi. Se on saattanut vaikuttaa koko heidän myöhempään elämäänsä.

Herätysliikkeen sisällä on käyty aika ajoin keskinäisiä kiistoja, joita ei aina ole kyetty hoitamaan oikealla ja hengellisellä mielenlaadulla. Samoin herätysliikkeessä on menneinä vuosina suhtauduttu väärällä mielenlaadulla ja tuomitsevuudella toisiin seurakuntiin ja kristillisiin kirkkoihin. On taisteltu Raamatun sanasta ymmärretyn ja omaksutun totuuden puolesta, mutta taistelu onkin kääntynyt toisia vastaan sotimiseksi. Tällöin on voitu syyllistyä väärän todistuksen antamiseen toisista kristityistä.

On nöyrästi tunnustettava, että helluntaiseurakuntien ja helluntaiherätyksen menneisyydessä on väärää asennoitumista ja vääriä tekoja, joita ei ole oikein julistaa oikeiksi tai sivuuttaa vaikenemalla. Omien virheiden tunnustaminen ja väärintekojen kohteilta anteeksipyytäminen lisää sekä uskottavuutta toimintaamme kohtaan että myönteistä suhtautumista koko herätysliikkeeseen.
On ollut ilo havaita, että paikka paikoin tällaista asennetta on ollut nähtävissä.

Valtter Luoto