Eräs suurista maailmanlaajuisista ongelmista on lapsiprostituutio. Se pesii erityisesti köyhissä ja korruptoituneissa maissa. Niissä alaikäisten lasten organisoituun hyväksikäyttöön on monia syitä. Rahattomat vanhemmat, ahneet välittäjät, perverssit seksiasiakkaat, lahjotut virkamiehet, prostituutiosta hyötyvät poliisit ja vastuuttomat poliitikot hyväksyvät hiljaisesti käytännön. Siksi siihen on niin vaikea puuttua.
Todellinen kärsijä on lapsi. Hänet myydään ja pakotetaan vastenmielisiin seksipalveluihin. Tässä bisneksessä lapsen tarjoama seksi vaihdetaan hänelle välttämättömiin hyödykkeisiin, kuten suojaan ja ruokaan. Joissakin maissa erityinen ”taskurahaprostituutio” houkuttelee köyhyydessä eläviä lapsia nopeaan rahan ja mieluisten kulutushyödykkeiden hankkimiseen. Ilman seksipalveluja ne jäisivät heiltä saamatta.
Suuri osa lapsista ajautuu seksibisnekseen 11–17-vuotiaana. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiheutuu heille vakavia fyysisiä vaurioita, infektioita, sairauksia, traumaattista stressiä, ahdistavia pelkotiloja ja psyykkisiä ongelmia. Lapsen psykososiaalinen kehitys häiriytyy, moraalista puhumattakaan. Prostituution pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämään voi vain kuvitella.
Seksibisneksessä työskentelevien lasten määrä maailmassa on kasvussa, vaikka tarkkoja tilastotietoja onkin vaikea saada. Thaimaan terveystutkimuslaitoksen mukaan kaikista thailaisista prostituoiduista 40 prosenttia on lapsia. Intiassa arvioidaan olevan jopa 1,2 miljoonaa seksibisnekseen sotkeutunutta lasta. Eri maiden lukumäärät vaihtelevat, mutta arviot ovat yleisesti hälyttävän suuria. Esimerkiksi Kolumbiassa lasketaan olevan 35 000, Sri Lankassa 40 000, Filippiineillä 100 000 ja Perussa 500 000 seksityössä toimivaa lasta. Yksi maailman pahimmista maista on Brasilia, jossa väitetään jopa kahden miljoonan lapsen ajautuneen prostituutioon.
Ongelma ei ole vieras edes korkean elintason maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Lainsäädäntö lasten seksuaalisen hyväksikäytön kitkemisessä on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi. Tämän synnin voittaminen edellyttää kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa: evankeliumista ja kristillisestä etiikasta nousevaa muutosvoimaa.
Jeesus sanoi: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Lapsen hätä kosketti Jeesusta. Koskettaako se myös meitä?
Leevi Launonen
