Sisältö » Pääkirjoitus

Lähetyksen kuntotesti (13.5.)

Taantuma on synnyttänyt tarpeen tehdä pankeille kuntotestejä, joilla voidaan mitata niiden selviytymismahdollisuuksia. Vielä suuremmalla syyllä jokaisen seurakunnan ja uskovan voisi olettaa testaavan omaa kuntoisuuttaan hengellisessä päätehtävässään. Seurakunta on olemassa levittäytymistä varten. Miten se tätä leiviskäänsä hoitaa?

Lähetystyötä tarkastellaan helposti kapeasta näkökulmasta. Voi olla avuksi ottaa lähtökohdaksi neljä eri elementtiä, jotka kaikki näkyvät myös Uuden testamentin aikana. Kunto voidaan testata rekrytoinnissa, valmentamisessa, lähettämisessä ja kumppanuudessa.

Rekrytoinnin ydin on näyn välittyminen niin lähettäjille kuin lähtijöille. Onko lähetystyö vain muutamien erikoistuneiden harrastus vai onko se koko seurakunnan sydämen asia ja olemassaolon oikeutus? Kutsu koskee jokaista, vaikka joillakin on Jumalan antama erityistehtävä lähteä yli kulttuuri- ja kielirajojen.     

Valmennus lähetystyöhön on ollut Suomen helluntailiikkeessä läpi historian arvostettua. Sitä on ollut erimuotoisena 1930-luvulta lähtien, mutta viimeiset 30 vuotta systemaattisena ja koko herätysliikkeen yhteisenä asiana. Huomio on kuitenkin kohdistunut ensisijaisesti lähtijöihin. Nyt on käynnistymässä koko seurakunnalle tarkoitettu Kairos-kurssi, joka voi parantaa merkittävästi myös lähettäjäkuntoisuutta.

Lähettämisessä mittarina on usein käytetty lähettimäärää. Se ei tietenkään ole ainoa seikka, mitä tulee tarkastella, mutta sen keskeisyyttäkään ei voi kieltää. Lähetystyön keskiössä on Jeesus ja Hänen apostolinsa. Tehtävä on uskottu nimenomaan ihmisille. Suomen Lähetysneuvoston tilasto kertoo lähettimäärän laskusta suomalaisten lähetysjärjestöjen kohdalla. Onko kunto laskenut? Tätä kysymystä ei tee turhaksi sekään, että tehdään hyviä panostuksia erilaisiin hankkeisiin ja työmuotoihin, kuten mediaan.    
 
Neljäs tärkeä elementti on kumppanuus. Kenen kanssa toimitaan maailmalla? Tehdäänkö jotain ”omaa juttua” vai rakennetaanko todella Kristuksen ruumista? Onko tuloksena joukko irrallisia uskovia tai hajallaan olevia pikkuseurakuntia, joilla ei ole paljon yhteyksiä muihin? Vai jääkö suomalaisen panostuksen jälkeen pystyyn koko ajan vahvistuva ja muihinkin maihin levittäytyvä seurakuntayhteisö?

Suomen helluntaiseurakuntien lähetysinto on ollut esimerkillistä ja laajaa kansainvälistä kiinnostusta herättävää. Jotta se voisi olla sitä tulevaisuudessakin, on kuntotesti tarpeen. Syvimmältään ei ole kysymys maineesta, vaan valmiudesta välittää pelastava sanoma julistaen, opettaen ja palvellen.


Arto Hämäläinen