 | |||
Kristityn hiilijalanjälki
On selvää, etteivät ympäristökysymykset voi nousta herätysliikkeen keskeiseksi missioksi. Silti ne mahtuvat luonnollisella tavalla kristilliseen elämään ja ajatteluun.
Puheet ympäristön saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta ovat herättäneet kasvavan kiinnostuksen vihreitä arvoja kohtaan. Yksi osoitus tästä on niin sanottu hiilijalanjäljen mittaaminen. Erilaisten testien avulla pyritään osoittamaan, kuinka paljon yksilö tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa. Ruokailutottumukset, asumisen muoto, autoilu ja yleensäkin kulutus vaikuttavat siihen, miten isoksi jalanjälki muodostuu.
Ilmastonmuutoksesta huolestuneet pitävät tärkeänä, että johtavien teollisuusmaiden lisäksi jokainen yksilö tiedostaisi oman vastuunsa elinympäristöstään. Kyynisimmät sen sijaan näkevät ympäristön saastumisen mittasuhteet niin suuriksi, ettei yksittäinen ihminen voi siihen vaikuttaa. Helluntailiikkeessä luonnonsuojelu ja vihreät arvot eivät ole koskaan olleet korostetusti esillä. Ehkä tähän on vaikuttanut herätysliikkeiden tuntema vastuu ihmisen sielun pelastuksesta, joka on noussut ajallisten kysymysten yläpuolelle. Maailman tulevaisuuden on nähty olevan Jumalan eskatologisen suunnitelman varassa. Juuri tästä syystä varsinkin Pohjois-Amerikan herätyskristillisyyttä on syytetty globaalin vastuun pakoilusta. Selvää on, etteivät ympäristökysymykset voi nousta herätysliikkeen keskeiseksi missioksi. Silti ne mahtuvat luonnollisella tavalla kristilliseen elämään ja ajatteluun. Raamatullinen elämän yksinkertaisuuden ihanne ohjaa itsestäänkin luontoa säästäviin tottumuksiin. Esimerkiksi ruokavalion painottuminen enemmän kasvisravintoon on sekä ympäristöystävällistä että terveellistä. Siirtyminen pienempiin ja vähemmän polttoainetta kuluttaviin ajoneuvoihin sekä julkisten kulkuneuvojen käyttö ovat osa ympäristötalkoita, joihin myös kristityt voivat osallistua. Sähkön ja lämpöenergian kulutusta on helppo mukavuudesta juurikaan tinkimättä vähentää kodeissa, loma-asunnoissa ja seurakuntien tiloissa. Kesäkonferenssien tapaiset suurtapahtumat tarjoavat erinomaisen tilaisuuden ympäristöystävällisten ratkaisujen etsimiseen. On myös hyvä muistaa, että monet seurakunnat ovat jo vuosikymmeniä tehneet uraauurtavaa työtä kierrätyksessä. Lähimmäisen auttamisesta virinnyt kirpputoritoiminta on esimerkillistä vihreiden arvojen puolustamista. Niinpä esimerkiksi Fida Internationalin maailmanlaajuinen kehitysyhteistyö on jo kotimaassa rakentunut luontoystävällisen kansalaistoiminnan pohjalle. Herätyskristityt voivat sanomastaan tinkimättä kantaa vastuuta luomakunnan suojelemisesta. Kristittyjen kunnia-asiana tulisikin olla keskimääräistä pienemmän hiilijalanjäljen jättäminen saastuvan maan kamaralle. Klaus Korhonen
| |||
 | |||
