Maamme helluntaiseurakunnilla on vahva autonomian perinne ja ihanne. Suurelta osin se on ruotsalaisen Lewi Pethruksen vaikutusta. Paikallisseurakuntien korostunut itsenäisyys juontaa historialliset juurensa aina 1900-luvulle maailmansotien väliseen aikaan, jolloin helluntailiikkeen seurakuntaoppi muotoutui.
Seurakunnan autonomiaa kunnioittavassa näkemyksessä on paljon myönteistä. Sitä voidaan perustella Uuden testamentin opetuksella, ja se on varjellut helluntaiseurakunnat vuosikymmenien aikana monilta epäterveiltä virtauksilta.
Toisaalta varsinkin ylikorostuneella itsenäisyydellä on omat heikkoutensa. Siinä unohdetaan helposti Uuden testamentin ja apostoli Paavalin antama malli seurakuntien keskinäisestä yhteydestä, tuesta ja vastuunkannosta. Samoin ”paavalilainen” yksittäisen seurakunnan ongelmiin puuttuminen saattaa muodostua lähes mahdottomaksi.
Suomen helluntailiikkeessä seurakuntien ylikorostunut autonomia on näkynyt ennen muuta kahdessa asiassa: heikossa kyvyssä tehdä yhteisiä päätöksiä ja kantaa niistä taloudellinen vastuu. Talvipäivien päätöksentekoa on vuosi toisensa jälkeen arvosteltu. Ongelmat eivät ole johtuneet päivien järjestäjistä tai kokousten puheenjohtajista, vaan heikosta valmistelu- ja päätöksentekokulttuurista.
Konkreettisena osoituksena yhteistoiminnan ongelmista ovat viime vuosien valtakunnalliset keräykset. Seurakuntien päättäjät ovat hyväksyneet Talvipäivillä yhdessä ja yksimielisesti ehdotetut keräykset, mutta käytännössä niihin ei ole kuitenkaan sitouduttu. Kokonaistuottojen valossa valtakunnallisten keräysten merkitys näyttää viime vuosina suorastaan romahtaneen.
Yhteisen talousvastuun vaikeudet on havaittu myös rekisteröityjen helluntaiyhteisöjen toimikunnassa, Hyryssä. Helluntailiikkeellä on monia tärkeitä yhteisiä tehtäviä ja niihin liittyviä taloudellisia velvoitteita, joita nyt hoidetaan enemmän tai vähemmän keinotekoisilla järjestelyillä. Tällaisia ovat esimerkiksi SVKN:n jäsenmaksujen, kansainvälisten suhteiden ja helluntailiikkeen yhteisten arkistojen hoitaminen.
Hyvä uutinen puolestaan on se, että nyt näihin ongelmiin ollaan määrätietoisesti puuttumassa. Kuopion Talvipäivillä hyväksyttiin uusi tapa valmistella Talvipäiviä ja niiden päätöksentekoa. Ja Hyryn kokouksessa käynnistettiin selvitystyö, jonka tavoitteena on parantaa taloudellista vastuunkantoa yhteisistä tehtävistä.
Nämä uudistusprosessit voivat johtaa kasvavaan yhteyteen myös taloudellisessa päätöksenteossa ja vastuun kantamisessa. Ja se on koko herätysliikkeemme yhteinen etu.
Leevi Launonen
