Tämä viikko muuttaa monissa lapsiperheissä elämänrytmin. Koulun alkaminen merkitsee lomakauden päättymistä sekä paluuta koulun ja opiskelun pariin. Syksy tuo mukanaan paljon uutta.
Itse asiassa koko maamme opetustoimessa ollaan uuden edessä. Meillä on uusi hallitus, opetusministeri ja valtion budjetti, jossa opetustoimen määrärahoja on leikattu kovalla kädellä. Resurssien väheneminen tulee näkymään eniten korkeakoulujen toiminnassa, mutta heijastuu myös alempiin oppilaitoksiin.
Kouluväen keskuudessa seurataan mielenkiinnolla, miten perusopetuksen opetussuunnitelmauudistus etenee uuden opetusministerin johdolla. Viime talvena edellisen opetusministerin valmistelema ehdotus, jossa uskonnonopetuksen asema olisi selvästi heikentynyt eri oppiaineiden tuntijaossa, kaatui laajaan vastustukseen. Osaltaan tähän olivat vaikuttamassa myös Hyvä Sanoma ry:n koulupalvelun keräämä kansalaisadressi ja Suomen Helluntaikirkon antama lausunto. Eduskunnassa hyvän vastaanoton saanut kansalaisadressi osui poliittisesti juuri oikeaan hetkeen. Se noteerattiin aina pääministeriä myöten.
Edellisen hallituksen hyllyttämä opetussuunnitelmauudistus otetaan nyt opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla uuteen valmisteluun, ja sitä on syytä seurata tarkasti.
Lasten ja nuorten terveen kehityksen turvaamisessa vanhempien rooli on edelleen koulun ohella ratkaisevan tärkeä. Saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 31.7.2011) ääneen sen, mitä myös monet suomalaiset ammattikasvattajat ovat työssään havainneet: ”Nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia ja narsistisia, koska valta on siirtynyt vanhemmilta heille. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kerjäävät lapsiltaan rakkautta.”
Winterhoffin mukaan vanhempien suhteet lapsiin alkoivat vääristyä 15–20 vuotta sitten hyvinvointiyhteiskuntien kiihtyvän muutoksen, lisääntyvän epävarmuuden ja emotionaalisen pingottuneisuuden takia. Vallan siirtyminen vanhemmilta lapsille estää lasten psyykeä kehittymästä terveesti. Kasvatuskulttuurissamme tapahtunut muutos on pysäyttänyt lasten psyykkisen kehityksen 10–16 kuukauden ikäisen pikkulapsen tasolle, siis varhaislapsuuden narsistiseen vaiheeseen, jossa ihminen ei kykene tekemään eroa toisen ihmisen ja esineen välillä.
Winterhoffin mukaan vääränlainen suhde lapsiin vaivaa myös kouluja ja päiväkoteja, joissa opettaja ei saa olla enää opettaja.
Tunnetun lastenpsykiatrin tyly arvio ei ole mieluista kuultavaa. Silti sen viestiä on syytä vakavasti pohtia, sillä yhteiskuntamme tarvitsee uuden suunnan myös kasvatustyössä.
Leevi Launonen
