Aikojen muuttuessa suhtautuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on tullut sallivammaksi. Jumalan käsky ”etsiä sen kaupungin parasta, johon Hän on ihmisen asettanut” on ymmärretty lupaukseksi vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Maassamme eletään vaalien aikaa. Niiden tulos viitoittaa suuntaa ainakin tuleviksi neljäksi vuodeksi. Talous näyttää hallitsevan keskustelua. Arvokysymykset ovat selkeästi painottuneet liberaalille puolelle. Kristilliset arvot ovat joutuneet purevan kritiikin kohteiksi. Arvokonservatiiveiksi luetaan nykyisin vain pari puoluetta, kun ennen niitä oli vähintään neljä.
Helluntaiseurakunnissa suhtautuminen poliittiseen päätöksentekoon on ollut kaksijakoista. Herätyksen alkuvuosikymmeninä olivat sisällissodan kauheat muistot vielä tuoreessa muistissa. 1930-luvulla yltiöisänmaallisuus ja kansalliskiihko saivat aikaan torjuvan asenteen poliittista toimintaa kohtaan. Talvisodan puhjettua helluntailaisten vakaumusta koeteltiin, kun monet miehet kieltäytyivät aseellisesta palveluksesta ja saivat isänmaanpetturin leiman otsaansa. Politiikkakielteisyys oli ymmärrettävää tätä taustaa vasten.
Helluntaiseurakuntien jäsenet edustivat kaikkia kansankerroksia, joskin enemmistö lukeutui työ- tai maatalousväestöön. Alkuvuosikymmenten perinteen mukaisesti ja erilaista painostusta kokeneena helluntailaiset karttoivat politiikkaa. Äärimmillään jopa puhujanpaikalta kiellettiin äänestämästä vaaleissa.
Sanajulistajien ryhtymiseen vaaliehdokkaiksi suhtauduttiin kielteisesti. Tämä johti jopa seurakunnan jakautumiseen. Sananjulistajien katsottiin olevan sellaisessa asemassa, että heille politiikkaan sotkeutuminen ei kuulu, koska sananpalvelijan tulee kyetä olemaan koko lauman paimen ilman mitään rasitteita. Tätä käytäntöä onkin noudatettu yleisesti.
Aikojen muuttuessa suhtautuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on tullut sallivammaksi. Jumalan käsky ”etsiä sen kaupungin parasta, johon Hän on ihmisen asettanut” on ymmärretty lupaukseksi vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Monet kyvykkäät seurakuntalaiset ovat kokeneet kutsumuksekseen mennä mukaan politiikkaan.
Tästä on useita hyviä esimerkkejä.
Perttu Pulkkinen kirjoittaa kuitenkin KD-lehdessä otsikolla ”Politiikka ei korvaa evankeliumia eikä evankeliumi politiikkaa” (KD 11/2011) tärkeitä huomioita asioiden arvojärjestyksestä:
”Jokaisen uskovan tulisi tunnustaa se, että evankeliointi on tärkein tapa muuttaa maailmaa, huomattavasti tärkeämpi kuin politiikka. Silti molempia tarvitaan. Suomalaisina uskovina olemme kuitenkin laiskasti hoitaneet oman maamme evankelioinnin. Pyhän Hengen vallankumousta ei ole päässyt Suomessa syntymään… Jos evankeliumi saisi valloittaa Suomen, myös monet muut asiat lähtisivät eteenpäin. Miksi: koska Jumalalla on vastaukset ihmisten asioihin.”
Tapio Sopanen
