Juo vettä riittävästi (8.7.2009)

Kuumana kesäpäivänä keskellä ihmisvilinää nähdään mielenkiintoinen, useimmille ehkä huomaamaton episodi. Mies työntää rattaita, jossa istuu parivuotias lapsi. Rattaiden vieressä kulkee hieman vanhempi, ehkä viiden vanha isoveli. Kaikilla kolmella on vesipullot käsissään. Kesken matkanteon mies pysähtyy ja toteaa jälkikasvulleen aukaisten pulloansa: ”On aika juoda.” Reaktio on paljon puhuva. Välittömästi lapset alkavat avata vesipullojaan ja kohta vanhempi lapsista avustaa nuorempaa. Sitten kaikki kolme paikkaavat nestevajaustaan.

Isä toimi pitkäjänteisen viisaasti, vaikka ei ehkä helpoimmalla tavalla. Kaikilla heillä oli omat pullot ja mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Samalla hän, ehkä jopa tiedostamattaan, opetti lapsilleen arvoja. Kyse oli itsestään huolehtimisesta. Ihmisen kehosta vettä on keskimäärin 65 prosenttia kokonaispainosta. Kyse ei siis ole merkityksettömästä asiasta. Aina, mutta erityisesti keskellä lämmintä kesää, on syytä huolehtia nestetasapainosta.
Oikea itsestään huolehtiminen on tärkeä, mutta samalla usein laiminlyöty elämän arvo. Siitä kertoo perheiden pahoinvointi. Lepo ja arjesta irtautuminen – niin itselle ja Jumalalle kuin puolisolle ja perheelle erotettu aika – parantavat elämän laatua merkittävästi. Tämä auttaa myös löytämään tärkeitä hengellisiä ja yhteiskunnallisiakin yhteisiä arvoja. Vain yhteyden ja yhdessä elämisen ja tekemisen kautta mahdollistuu asioiden syvällinen siirtäminen sukupolvelta toiselle.

Hengellisen hyvinvoinnin eliksiiri ja elämää kantavien arvojen lähde on Jumalan Sana ja Pyhän Hengen läsnäolo. Kristillisinä toimijoina, niin seurakuntina kuin uskovina vanhempina, tehtävämme on haasteellinen. Kykenemmekö välittämään kristillisen elämän ja konkreettisesti läsnä olevan Jumalan keskelle arkea ilman, että ruokimme epätervettä hengellinen vastaan muu elämä -asetelmaa. Jumalan todellisuus voi olla yhtä selvää kuin vesipullot ja Isän ääni. ”On aika juoda.”

Elävä Vesi kuuluu jokaiseen päivään. Se ylläpitää elämän voimavaroja arjessa ja juhlassa. Tästä seuraa niin hengen kuin sielun hyvinvointi. Raamatun kuva Iisakista, joka kaivaa auki muiden tukkimia, isänsä Aabrahamin aikanaan kaivamia kaivoja, on paljon puhuva. Poika muisti vesilähteet ja niiden mukanaan tuoman siunauksen.

Haasteeseen vastaamisen jonkinasteista onnistumista voisi kuvata yhden juniorin toteamus: ”Iskä, onko taivaassa vesiliukumäkiä?”

Kari Ketoja