Monien hämmästykseksi teologian tohtori ja puhetaidon opettaja Juhana Torkki lyttäsi Tampereen piispan Matti Revon itsenäisyyspäivän saarnan Helsingin Sanomissa keskiviikkona 8. joulukuuta. Samaa asiaa käsitteli myös toimittaja Matti Kuusela Aamulehdessä päivää myöhemmin.
Torkin mielestä piispan saarna oli latteudessaan suuri pettymys. Siitä puuttui historia, sivistys, tunne ja symbolit – eli kaikki hyvän saarnan elementit.
On hyvin harvinaista, että jonkun pitämää saarnaa arvostellaan näin rajusti julkisuudessa. Totta on kuitenkin myös se, että saarnan tulee koskettaa ja joskus ravistellakin kuulijoita, vaikka kuulijakuntana olisi valtiovallan korkein johto.
Ratkaisuksi toimittaja Kuusela ehdottaa Pihkalan, Ciceron ja Augustinuksen oppien pohjalta puhetaidon kymmenen kohdan katekismusta: 1. Ole läsnä. 2. Ilahduta. 3. Opeta. 4. Vaikuta. 5. Pane itsesi likoon. 6. Ole tuore. 7. Pysy sanassa. 8. Ole ankara. 9. Arvosta saarnaamistasi. 10. Älä pelkää.
Epäilemättä hyviä neuvoja. On kuitenkin syytä muistaa, että ilman julistajan henkilökohtaista uskoa ja sen mukanaan tuomaa kokemusta saarna jää vain ulkokohtaiseksi esitelmäksi.
Kristinuskon sanoma on luonteeltaan radikaali ja järisyttävä. Ajatellaan mitä tahansa uskomme ydinkysymystä, jokainen niistä iskee tajuntaamme tyrmäävällä tavalla: neitseestäsyntyminen, enkeleiden ilmestyminen paimenille, Jeesuksen ihmeet, hänen sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa. Ne eivät ole kenenkään järjellä selitettävissä olevia asioita. Ja kristinusko on kuitenkin juuri näiden asioiden kuuluttamista.
Alkuseurakunnan kristityistä sanottiin, että he olivat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia. Jotta voi jotenkin uskottavasti todistaa, julistajan itsensä täytyy uskoa ja hänellä tulee olla myös kokemusta evankeliumin voimasta. Saarnan tehtävä on synnyttää ja kasvattaa uskoa sekä vahvistaa ja rohkaista niitä, jotka uskovat.
Arvostelun pelossa julistajalla on kiusaus langeta vain sosiaalisten epäkohtien käsittelyyn ja jättää pois kokonaan evankeliumin pahennus. Samalla kadotetaan myös sen muuttava voima. Silloin jäljelle jää vain jumalisuuden ulkokuori.
Jumalan palvelijoiden tulee olla rohkeita evankeliumin ilosanoman julistamisessa. Jos ihmiset eivät saa kuulla sitä kirkoissa ja rukoushuoneissa, niin missä sitten? Eivätkö he juuri sitä varten tule Sanan kuuloon?
Kaikukoon tänäkin jouluna jokaisessa saarnatuolissa enkeleiden julistama ilosanoma: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.”
Tässä sanomassa on läsnäoloa. Se ilahduttaa, vaikuttaa, opettaa ja on tuore.
Jarmo Makkonen
