 | |||
Hengellinen valvominen ei saa unohtua
Hengellinen valvominen oli yksi saarnojen kestoaiheista helluntaiseurakunnissa aina 1900-luvun lopulle asti. Uskovia muistutettiin usein lopun ajoista ja erilaisista eksytyksistä. Hengellinen valvominen nähtiin jokaisen uskovan päivittäisenä haasteena.
Viime vuosina aihe ei ole ollut enää entiseen tapaan esillä saarnoissa ja kirjoituksissa. Kuitenkin tarve siihen on huomattavasti lisääntynyt. Nykyisin törmää jatkuvasti uusiin sekaviin ilmiöihin, jotka viestivät kaikesta muusta kuin terveestä kristillisyydestä. Hengellisen valvomisen aihetta on ainakin kolmella alueella: opillisissa käsityksissä, eettisissä normeissa ja uskovien mielenlaadussa. Opillisen sekavuuden lisääntyminen johtuu monista syistä. Liberaaliteologinen ajattelu vaikuttaa huomaamatta myös uskovien käsityksiin. Erilaiset opillisesti vinksahtaneet yksilöt saavat ajatuksilleen helposti julkisuutta ja samalla joukon kiinnostuneita kannattajia. Paavalia siteeraten: ”Ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.” Lisäksi erilainen kevyt ajanviete on saanut monien uskovien elämässä sijaa raamatun opiskelun kustannuksella. Tämän kaiken seurauksena suuri joukko seurakuntalaisista on varsin heikosti perehtynyt kristillisen uskonsa teologiseen perustaan – sen opillisista erityiskysymyksistä puhumattakaan. Ehkä vieläkin enemmän sekavuutta ilmenee kristillisen etiikan alueella. Media uutisoi yleensä mielellään poikkeavista ja liberaaleista eettisistä näkemyksistä, joita uskonyhteisöissä esiintyy. Raamatun tulkinta kristillisen etiikan normeista kirjavoituu jatkuvasti. Myös helluntaiseurakunnissa vanhat moraalikäsitykset ovat monenlaisen muutospaineen kohteena. Kolmas hengellisen valvomisen alue on uskovien mielenlaatu. Keskustelu raamatun tulkinnasta provosoi jotkut uskovat puolustamaan oikeaa oppia sellaisella kiihkolla ja jyrkkyydellä, että Uuden testamentin opetus hengellisestä mielenlaadusta unohtuu täysin. Pahimmillaan lihan mieli heijastuu myös uskovien keskinäisiin suhteisiin kovina sanoina ja toisten tuomitsemisena. Kuitenkin juuri oikea mielenlaatu on terveen kristillisyyden keskeinen tunnuspiirre. Ja se – jos mikä – edellyttää hengellistä valvomista. Seurakunnissa on aika nostaa hengellinen valvominen uudelleen esiin. Valvomisen haaste koskee raamatullista oppia ja etiikkaa, mutta ei vähiten omaa asennetta. Oman sisimmän valvominen on kaiken muun lähtökohta. Leevi Launonen
| |||
 | |||
