Helluntaituulia ja elämän rosoisuutta (27.5.)

Helluntai ajoittuu Suomessa vuoden herkimpään aikaan. Jäät lähtevät, routa sulaa ja uusi elämää puhkeaa esiin vastustamattomalla voimallaan. Kevättuulet puhaltavat pois lahon hajut ja tuovat tullessaan raikkaan uuden elämän. Niin ihmeellistä kuin kesän tulo onkin, se ei tuo mukanaan samanmuotoisuutta eikä täydellisyyttä. Jokainen puunrunko on erilainen, jokainen ruohonkorsi eripituinen. Elämä ei ole standardisoitua.

Helluntailiikkeen menestys eri puolilla maailmaa perustuu Pyhän Hengen tuulten uutta luovaan voimaan. Henki herättää elävään uskoon, parantaa sairaita ja saa aikaan ilmiöitä, jotka ylittävät ihmisen rajat. Jeesuksen käyttämä kuva kertoo voimasta, joka ei ole kenenkään ohjattavissa: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”

Pyhä Henki luo erilaisuutta toisin kuin ihminen, joka rajoittuneisuudessaan on taipuvainen yhdenmukaistamiseen. Hengen vaikuttama elämä on täynnä värejä, erilaisuutta ja yllätyksellisyyttä. Henki ei saa aikaan tehdasmaisia sarjatuotteita, vaan uniikkeja yksilöitä, joissa ulkoisesta vajavuudestaan huolimatta näkyy Luojan ja Lunastajan kädenjälki.

Helluntailiikkeen ja erityisesti sitä seuranneen karismaattisen liikkeen kipeimpiä oppitunteja on ollut inhimillisen vajavuuden, kärsimyksen ja yllättävien onnettomuuksien kohtaaminen. Usko Jumalan rajattomiin mahdollisuuksiin yhdessä inhimillisen myötätunnon kanssa ovat usein johtaneet toimintaan, jolla on saatu aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Vähitellen on opittu, että Jumala toimii myös keskellä elämän rosoisuutta.

Helluntaiuskovien ei ole tarpeen vähääkään tinkiä uskostaan Jumalan ihmeitä tekevään voimaan. Sen sijaan vieläkin on syytä oppia lisää nöyryyttä ja arkuutta hänen kaikkivaltiutensa edessä.

Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan teot voivat tulla julki myös vammaisuuden kautta. Paavali opetti, että rakastava Jumala voi antaa riemuvoiton keskellä tuskaa ja ahdistusta. Jumalan maailmassa avautuvat avarammat maisemat kuin ihmisen ahtaassa mielessä.

Helluntaiseurakunnan tulee olla paikka, jossa ihmisen ei tarvitse näytellä täydellistä. Pyhän Hengen ilmapiirissä löytyy tilaa epätäydellisyydelle ja epäonnistumiselle. Elämän kipeimpiin kokemuksiin kätkeytyy usein ennalta aavistamattomia siunauksia.

Klaus Korhonen