Darwinismin myyttinen perintö

Darwinin teorian tulkintaan liittyy useita kansanomaisia väärinkäsityksiä ja myyttejä. Darwinin suuhun on laitettu paljon sellaistakin, mitä hän ei ole koskaan itse esittänyt.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta englantilaisen luonnontieteilijän Charles Darwinin syntymästä sekä 150 vuotta hänen tunnetuimman teoksensa Lajien synty julkaisusta. Siksi Darwinin tieteellinen perintö on nostettu näkyvästi esiin.
Vuonna 1859 ilmestyneellä teoksella Lajien synty (On the Origin of Species) on ollut mullistava vaikutus koko länsimaiseen maailmankuvaan. Sen ensimmäinen 1250 kappaleen painos myytiin loppuun jo ilmestymispäivänä. Suuri yleisö kiinnostui kehitysopista, ja siitä syntyi kiivas väittely ympäri maailmaa niin tiedeyhteisöissä kuin uskonnollisissa piireissäkin. Myös Suomessa evoluutioteoria alkoi muokata maailmankuvaa 1860-luvun alusta lähtien.

Darwinin teorian tulkintaan liittyy useita kansanomaisia väärinkäsityksiä ja myyttejä. Darwinin suuhun on laitettu paljon sellaistakin, mitä hän ei ole koskaan itse esittänyt.
Kristinuskon näkökulmasta evoluutioteoriassa on syytä kiinnittää huomiota kolmeen erityiseen seikkaan. Ensimmäinen on evoluutiolla perusteltu myyttinen väite, jonka mukaan tiede liittyisi aina välttämättä ateismiin. Ateistinen propaganda pyrki jo 1800-luvulla ylläpitämään käsitystä, että luonnontieteiden kehitys ja usko Jumalaan ovat toisilleen vastakkaisia ja että evoluutioteoria oli todistanut kristillisen maailmankuvan vanhentuneeksi. Viime aikoina tätä ateismin myyttiä on julistanut tehokkaimmin eläintieteilijä Richard Dawkins.

Tosiasiassa Darwin ei ollut ateisti, pikemminkin uskonsa kadottanut agnostikko. Lisäksi luonnontieteellisiin teorioihin – kuten myös evoluutioteoriaan – sisältyy välttämättä uskonvaraisia perusoletuksia, joita ei voida tieteellisesti todistaa. Tässä mielessä usko ja tiede edellyttävät aina luottamusta omiin lähtökohtiinsa.

Toiseksi on syytä muistaa, että evoluutioteoriaa on opetettu länsimaiden kouluissa tieteellisenä maailmanselityksenä jo vuosikymmenien ajan. Miten sen vaikutus on otettu huomioon seurakuntien opetuksessa ja aikamme ihmisten evankelioinnissa?    
Kolmanneksi kristittyjen ei pidä ryhtyä evoluutioteorian kriitikoiksi ilman huolellista perehtymistä sen tieteelliseen sisältöön. Perustelemattomat ja asiantuntemattomat väitteet eivät ole koskaan tuottaneet kunniaa Jumalalle.   

Usko Jumalaan ei ole takapajuista eikä tieteen vastaista. Päinvastoin juuri kristillinen maailmankuva antaa järjellisen perustan myös luonnon lainalaisuuksien olemassaololle ja niiden tutkimiselle.
Siksi kristityn ei tarvitse pelätä tieteen nimissä esitettyjä myyttejä. Ei edes Darwinin juhlavuonna.

Leevi Launonen