Suomalaisia leimaavana ominaispiirteenä pidetään sulkeutuneisuutta ja vähäpuheisuutta. Juroudessaan suomalainen kääntyy usein sisäänpäin. Samalla hän joutuu kohtaamaan ja käsittelemään yksin myös elämänsä kipuja. Avoimuus on haasteellista ja haavoittavuudessaan pelottavaa.

Tunnettu suomalainen kirjailija ja runoilija Tommy Taberman kirjoitti osuvasti erään viikkolehden kolumnissaan vakavan sairastumisensa jälkeen: "Ihminen on outo olento, haavoittuva ja hauras. Jotka muuta väittävät, näyttelevät. Mitä kauemmin elää, sitä enemmän alkaa vierastaa kaikenlaista esittämistä. Sivistyshän on sitä, että uskaltaa paljastaa itsensä joka päivä juuri niin hauraana ja puutteellisena kuin on. Se jos mikä on vahvuutta. Rohkeus on nimenomaan uskallusta olla vahvasti hauras. Jokapäiväinen haurauden huomaaminen ja nöyryys sen edessä on terve piirre."

Uskoon tulemisella ja läheisellä seurakuntayhteydellä on eheyttävä ja luottamusta lisäävä vaikutus. Luottamuksen ilmapiirissä ja turvalliseksi koettujen ihmisten kesken on helpottavaa opetella avoimuutta ja välitöntä kanssakäymistä. Päivittäiset arjen huolet voidaan jakaa pienessä rupatteluhetkessä.

Arjen kieli muuttuu kuitenkin seurakunnassa valitettavan usein "hengelliseksi small talkiksi". Ongelmaksi tulee silloin se, että aidon kohtaamisen sijaan keskustelukumppanin ohi puhutaan hengellisin fraasein. Kyseinen, nopeasti omaksuttava käyttäytyminen on itse opittua yhteisön sisäistä kulttuuria. Toimintamalli ei välttämättä ole tiedostettua. Kuitenkin valitettavan usein arkikieli ja seurakuntakieli poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Arjessa uskova ihminen toimii omana itsenään, kun taas seurakunnan keskellä hän pidättäytyy osaksi yhteisöä ja sen opittua toimintatapaa. Myös puhekieleen omaksuttu hengellinen sanasto on usein mitäänsanomatonta ja lisäksi arkielämään soveltumatonta.

Jeesus toimi ja opetti toisin. Monissa esimerkkitapauksissa hän avasi keskustelun hyvin arkisen tapahtuman kautta osoittaen ymmärrystä keskustelukumppanilleen. Lisäksi Jeesus havainnollisti usein opetustaan käytännönläheisillä esimerkeillä. Asettaessaan lapsenkaltaisuuden taivasten valtakuntaan pääsemisen ehdoksi Jeesus opetti puhtauden, vilpittömän uskon ja luottamuksen välttämättömyyttä.

Arkisten asioiden sulkeminen kirkkorakennuksen ulkopuolelle ei edistä seurakunnan pyhyyttä eikä paranna jumalanpalvelusten henkeä. Inhimillisyyden tunnistaminen ja rehellisyys elämälle sitä vastoin vapauttavat kokemaan syvemmin Jumalan läsnäoloa – myös arjessa.

Vesa Pylvänäinen