Ajatuksia uskosta (13.8.09)

Onko se kristinuskoa, jos ihminen uskoo sydämessään vain ”omalla tavallaan”? Humanismi hyväksyy mielellään myös sellaisen uskon, mutta onko se sitä uskoa, joka on tarkoitettu ihmisen iankaikkiseksi pelastukseksi?
Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskolan pohdiskelee uskon olemusta kirjassaan Yksinkertainen usko. Vasemmistolaisuudestaan tunnettu ja aikoinaan ateistiksi julistautunut Eskola on ikääntyessään löytänyt itsestään kristinuskon siemenen. Vaikka hän kieltääkin olevansa minkään sortin uskovainen, hän kuitenkin tunnustaa uskovansa Jumalaan omalla kristinuskoa tunnustavalla tavallaan. Tekipä Eskola aikoinaan ehdotuksen, että kirkon jumalanpalveluksessa uskontunnustusta ei lausuttaisi ääneen, vaan jokainen lausuisi sen hiljaa mielessään.

Eskolan kirja on terveellistä luettavaa myös uskoville. Hän tarttuu moniin sellaisiin asioihin ja tapoihin, jotka ovat uskoville sokea piste.
Eskolan kirja herättää kuitenkin kysymyksen, voiko ihminen itse sanella uskonsa muodot ja mikä usko on pelastavaa uskoa.

Yksi aikamme ilmiöistä on uskon yksityistäminen: minä uskon, mutta omilla ehdoillani ja omalla tavallani. Raamatussakin mainitaan muutamista ihmisistä, jotka olivat salaa Jeesuksen
opetuslapsia, koska he pelkäsivät juutalaisia.

Onko se kristinuskoa, jos ihminen uskoo sydämessään vain ”omalla tavallaan”? Humanismi hyväksyy mielellään myös sellaisen uskon, mutta onko se sitä uskoa, joka on tarkoitettu ihmisen iankaikkiseksi pelastukseksi?

Samalla on syytä kysyä, kuinka kristinuskon sanoma olisi levinnyt, jos kaikki olisivat uskoneet vain omassa sydämessään ja vaienneet julistamisesta toisille. Raamatun opetus näyttää olevan päinvastainen. Jeesus itse sanoi: ”Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.” Paavali opettaa samansuuntaisesti: ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”

Uskoa on myös se, että pitää lupauksen antajaa luotettavana. Voimme pitää luotettavina myös Jeesuksen sanoja ”ei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”, vaikka tunteemme tai järkemme ei löytäisikään siihen mitään selitystä.

Kristinusko ei ole vain yksityistä uskon harjoitusta, vaan myös yhteisöllisyyttä, jonka kautta annamme yhteisen todistuksen koko maailmalle. Voimakkaan todistuksen ovat antaneet myös kaikki ne, jotka ovat tunnustaneet uskonsa ja ottaneet julkisesti kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tässä saamme liittyä pitkään Kristuksen ylösnousemuksen todistajien ketjuun.
Yksinkertainen usko ei ole vain yksityistä uskoa, vaan se kumpuaa ihmisestä esiin ilona ja rauhana. Se tulee julkisesti näkyviin puheissa ja teoissa.

Jarmo Makkonen