Aasian seurakunnilta voi oppia (03.11.2010)

On olemassa puhdasta uskoa Jumalaan, mutta ei kulttuurisesti puhdasta kristinuskoa eikä kulttuurista riippumatonta seurakuntaelämää. Samalla tavalla kuin Jumala salli oman Poikansa ja Sanansa tulla tietyn kulttuurin keskelle, hän on sallinut myös kansallisten seurakuntien kulttuurisen monimuotoisuuden. Siksi jumalanpalvelustapojen vertailu voi olla varsin avartavaa ja hyödyllistä.

Aasialaiset seurakunnat eroavat monessa suhteessa eurooppalaisista. Länsimainen vieras kiinnittää heti kirkon sisääntuloaulassa huomiota siihen, että seurakunnan organisaatio, pastorit ja eri työmuodoista vastaavat henkilöt on esitelty seinätauluissa selkeästi kuvien kanssa. Tämä käytäntö selittyy Aasialle tyypillisellä hierarkkisella johtajuudella, mutta samalla se antaa vieraalle hyvän kokonaiskuvan seurakunnan vastuuhenkilöistä ja toiminnasta.   

Sunnuntai on koko seurakunnan yhteinen jumalanpalveluspäivä. Silloin ollaan kirkossa aamusta pitkälle iltapäivään. Aamuisin rukoushuoneella kokoontuvat erilaiset ryhmät, kuten raamattuluokat, rukous- ja musiikkiryhmät, lapset sekä keittiön vastuutiimit, jotka valmistavat seurakuntalaisille lounaan. Iltapäivällä järjestetään usein erityistilaisuuksia. Uskovien sitoutuminen kotiseurakuntaan on vahvaa, ja käytännön tehtävät hoidetaan vapaaehtoisena talkootyönä.

Jumalanpalveluksessa ovat mukana eri-ikäiset, myös lapset ja nuoret, omien Raamattujensa kanssa. Seurakunnan raamatunopetukseen panostetaan muutenkin kuin sunnuntain päivätilaisuuksissa. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana myös naiset ovat päässeet palvelemaan lahjoillaan seurakunnan eri tehtävissä, ja heidän armoituksilleen annetaan entistä enemmän tilaa.   

  
Kirkkoon tultaessa pukeudutaan parhaimpaan juhla-asuun. Aasialaisten ajattelussa pukeutuminen heijastaa aina paikan ja tilaisuuden arvostusta. Siksi juuri seurakunnan jumalanpalvelukseen halutaan pukeutua arvokkaasti. Lähes ainoan huomiota herättävän poikkeuksen yleisön joukossa tekevät usein eurooppalaiset turistit, jotka tulevat jumalanpalvelukseen rennoissa loma-asuissaan.  

Erityinen seurakunnan yhteisöllisyyttä vahvistava tekijä on sunnuntain lounas, joka nautitaan yhdessä jumalanpalveluksen jälkeen. Se tarjoaa mahdollisuuden ihmissuhteiden hoitamiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. 

On selvää, ettei Aasian seurakuntien toimintamalleja voi sellaisenaan siirtää meille. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että meillä olisi  niiden piirteistä jotain arvokasta opittavaa.        

Leevi Launonen

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-kuoron mukana vierailemassa Thaimaan seurakunnissa.