 | |||
Valona ja suolana
Me kaipaamme aina kovasti herätyksen aikoja, mutta Suomi muuttuisi jo sillä, jos jokainen uudestisyntynyt kristitty uskaltaisi pistää uskon Jumalaan, Raamattuun ja kristillisiin arvoihin käytäntöön myös arjessa.
Meitä suomalaisia on totutettu perinteisesti ajattelemaan uskoa yksityisasiana. Siitä ei parane huudella. Eikä uskoa oikeastaan muutoinkaan haluta sotkea arkielämään, vaan parasta on pitää hengelliset asiat tiukasti omassa ”regimentissään”.
Yhtälailla uskovina olemme mukautuneet elämänmuotoon, jossa kristillisyys näkyy lähinnä sunnuntai- ja kokouskeskeisenä ”fiilistelynä” – eikä niinkään elämän kaikkia osa-alueita koskettavana voimana. Uskon vaikuttavuus rajataan usein vain elämän hengellisen osa-alueen kysymyksiin. Niinpä usko ja arkielämä menettävät helposti yhtymäkohtansa. Raamatun malli uskon vaikuttavuudelle poikkeaa tästä ajattelutavasta radikaalisti. Jeesus kehottaa meitä olemaan maailman suola ja valo ja elämään uskon todeksi hyvissä teoissa, eikä kätkemään sitä vakan alle. Me kaipaamme aina kovasti herätyksen aikoja, mutta Suomi muuttuisi jo sillä, jos jokainen uudestisyntynyt kristitty uskaltaisi pistää uskon Jumalaan, Raamattuun ja kristillisiin arvoihin käytäntöön myös arjessa. Silloin uskon vaikutus ei rajoitu jonnekin ”henkisyyden sfääreihin”, vaan se on kokonaisvaltaisesti ihmistä uudistava ja muuttava voima. Elävä usko ei tyydy passiiviseen dogmin totena pitämiseen tai oppirakennelmien tukemiseen. Jeesuksessa kohdattu rakkaus on pohja maailmaa muuttavalle ja epäitsekkäälle lähimmäisenrakkaudelle. Todeksi eletty usko on kautta historian ruokkinut köyhät, huolehtinut orvoista ja puolustanut heikkoja. Siten se on muuttanut – ei vain yksilöihmisten elämää – vaan kokonaisten yhteisöjen ja yhteiskuntien elämän. Olen usein ajatellut Sakkeusta hyvänä esimerkkinä uskon mullistavasta vaikutuksesta niin yksilön omassa kuin koko lähiyhteisön elämässä: vääryydet korjattiin, oikeudenmukaisuus astui kuvaan ja heikoimmistakin pidettiin huolta. ”Herra, näin minä teen, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Kristillinen yhteiskuntakäsitys perustuu juuri tähän vastuuntuntoon ja välittämiseen. Evankeliumin voima on kokonaisvaltaisesti ihmisen uudistava, ja se johtaa myös ympäröivän yhteisön uudistumiseen. Ei ole olemassa mitään muuta aatetta, ”ismiä” tai voimaa, joka pystyisi ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia, paitsi Jeesuksen rakkaus hänen omiensa, meidän kristittyjen, kautta. Siksi kristityn asenne ei voi olla kylmäkiskoinen yhteisöistään eristäytyminen maailman loppua odotellessa, vaan meidät on kutsuttu ottamaan eri tavoin vastuuta lähimmäisistä ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Urbaanit unelmat ja muut palvelutapahtumat ovat todellisia evankeliumin näyteikkunoita. Niissä rakkaus, oikeudenmukaisuus ja välittäminen pukeutuvat konkreettiseen lähimmäisyyteen. Samalla ne herättelevät meitä kristittyjä välinpitämättömyyden horroksesta kantamaan vastuuta omista yhteisöistämme. Eihän meitä ole pelastettu ainoastaan Taivasta varten, vaan elämään täyttä elämää Kristuksen omina jo tämän maailman keskellä! Sari Essayah .fi Kirjoittaja on evankelista, Hyvä Sanoma -palvelut ry:n hallituksen jäsen ja kristillisdemokraattien puoluesihteeri.
| |||
 | |||
