 | |||
Sydämen kipu (20.01.10)
Jos avoimesti valitsemme Kaaoksen ruhtinaan, ei tarvitse ihmetellä, että väkivalta hallitsee nuorisoamme ja tuhoaa lastemme sielun.
Tätä kirjoittaessani mediassa käydään keskustelua nuorten ja lasten pahoinvoinnista. Lasten psyykkiset sairaudet ovat lisääntyneet, ja nuoriso on itsetuhoista. Alle 15-vuotiaista joka neljäs vetää kunnon kännit ainakin kerran kuukaudessa.
Äitinä ja isoäitinä olen syvästi huolestunut. Olen saanut sydänkivun Suomen nuorison tähden. Kauhistuttaa ajatella minkälaisessa maailmassa lapsenlapseni ja heidän lapsensa joutuvat elämään. Huoli on jokapäiväinen. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien aikana lehdistössä ihmeteltiin, mistä virtaa tämä pahuus. Lisääntyvä pahuus on valintojen summa. Minkä useammat tekevät väärän valinnan, sen suuremmaksi pahuus kasvaa – kunnes se hautaa kaiken alleen kuin lumivyöry. Lordin voittaessa Euroviisut kuuntelin ja katselin järkyttyneenä Suomea edustanutta hirviölaumaa. Silloin ajattelin, että varmaan tämän ajan ihmiset eivät hämmästyisi, vaikka itse paholainen ilmaantuisi heidän eteensä kauhistuttavassa pahuudessaan. He vain toteaisivat: ”Terve, sinähän oletkin vanha tuttu!” Lordin ulkomuotoa tai hänen irvokasta ”hallelujalauluaan” enemmän kauhistuin – ja syvästi järkytyin – juhlimassa olleen toisen yhtyeen laulua: ”Me palvomme sinua Kaaoksen ruhtinas”. Laulussa ylistettiin avoimesti Saatanaa, joka saa ”meidän sydämemme tulesta syttymään”. Samaan aikaan tuhatpäinen nuorisojoukko mitään käsittämättä ja voitonhuumassa huojui kädet ylhäällä kuin ylistyskokouksessa. Minä itkin. Samassa yhteydessä tasavallan presidentti ojensi Lordille suomalaisen työn avaimen. Oli kuin hän olisi luovuttanut sen itse paholaiselle. Ja jälleen itkin. Voit ajatella, että olen hysteerikko. En ole, vaan varsin lujahermoinen ja paljon kokenut ison perheen äiti. Olen vanha kristitty ja tiedän, mitä merkitsee henkimaailman todellisuus ja mitä merkitsevät väärät valinnat. Kun Jeesus seisoi tuomittavana, Pilatus kysyi kansalta, kummanko hän vapauttaisi heille: Jeesuksen vai Barabbaan? Juutalaiset valitsivat Barabbaan, eikä sen jälkeen heidän elämästään kansakuntana ole väkivaltaa puuttunut. Sama koskee meitä suomalaisia. Jos avoimesti valitsemme Kaaoksen ruhtinaan, ei tarvitse ihmetellä, että väkivalta hallitsee nuorisoamme ja tuhoaa lastemme sielun. Katsellessani työn avaimen ojentamista Lordille sanoin puolisolleni, että tästä alkaen työpaikat Suomesta katoavat – ja valitettavasti niin kävi! Vetosin itkien kristittyihin eri seurakunnissa ja pyysin: Herätkää, ettekö näe mihin ollaan menossa? Ei tämä ole vain näytelmää, tässä on kysymys vakavista valinnoista suhteessa henkimaailmaan. Minua katsottiin kuin outoa otusta, taidettiin pitää häirikkönä. Minulle tuli tunne, että puhuin kuuroille korville. Me kristityt olemme uinahtaneet omaan eristyneisyyteemme. On kuitenkin herättävä valvomaan ja rukoilemaan hartaasti eli energisesti. Me kyllä helposti moralisoimme, mutta on muistettava, että moralisointi ei ole valvomista eikä rukousta. Vain seurakunnalla on todellinen valta vaikuttaa. Se on Hengen hallintavalta. Ensin on ymmärrettävä mitä se on, ja sitten käytettävä sitä. Lea Kranz Kirjoittaja on kirjailija-evankelista ja suuren perheen äiti sekä isoisoäiti.
| |||
 | |||
