Sisältö » Kolumnit

Paniikkia sikaflunssasta – vai rauhaa Jumalassa? (18.11.09)

Viisivuotias lapsenlapseni sairastui sikaflunssaan ja sai onneksi samana iltana lääkkeet, jotka näyttivät purevan.

Seuraavana päivänä 30-vuotiaalla tyttärelläni oli samat oireet. Olin lähdössä työmatkalle Itävaltaan ja yritin patistaa häntä lääkäriin. Vuorokauden vitkastelun jälkeen saimme viimein itsepäisen tyttäreni liikkeelle. Lääkäri totesi oitis verikokeet otettuaan, että sikaflunssaahan se on. Lääkitys piti aloittaa heti. Tyttäreni oli kuitenkin peloissaan siitä, että netissä ja joka puolella puhuttiin sikaflunssalääkkeiden vaarallisuudesta. Internetin keskustelupalstoilla jopa väitettiin, että rokote on pedon merkki, eikä sitä tule uskovien ottaa. Rokotteen tuotenimen kerrottiin olevan EU-666.

Naurettavaa hölynpölyä, sanoin minä. Lääkkeet ja rokote on kehitetty tutkimusten perusteella, eikä niihin voi piilottaa mitään pedon merkkejä. Kehotin tytärtäni nielemään pillereitä kiireen vilkkaa. En halunnut menettää häntä. Lisäksi hän oli vastuussa myös kahdesta pienestä tytöstään, jotka tarvitsivat äitiä.

Seurasi yö vitkuttelua. Viimein tyttäreni olo tuli niin huonoksi, että hän aloitti lääkityksen.
Samana päivänä soitti myös toisella paikkakunnalla asuva poikani ja kysyi, että joko oletteko käyneet hakemassa rokotteen. Emme olleet, koska sitä ei vielä jaettu meidän kunnassamme. Pojan paikkakunnalla rokote oli jo saatavilla, mutta hän vielä mietti uskaltaisiko sitä ottaa. ”Ajattelin, että kun te olette uskovia ja tunnette Raamatun minua paremmin, niin osaisitte sanoa, onko tämä joku Jumalan lähettämä vitsaus ihmiskunnalle”, poikani pohti. ”Ja jos tekään ette ole sitä vielä ottaneet, niin en sitten minäkään...”

Lähdin työmatkalle sydän raskaana kahden sairastuneen perheenjäsenen vuoksi. Pohdin mielessäni lasteni esittämiä kysymyksiä. Huomasin jupisevani hiljaa itsekseni: ”Järjetöntä minkälaisia juttuja netissä levitellään…”

Yhtäkkiä lentokoneen tuolissa istuessani mieleeni nousivat Raamatun sanat: ”Älä pelkää, Herra on sinun turvasi ja suojelijasi”. Psalmin 91 kirjoittaja puhuu Jumalan varjeluksesta yön kauhujen ja ruton keskellä. Sanat ”älä pelkää” on toistettu 365 kertaa Raamatussa.

Mikä sitten on tämä uhkakuva pedon merkistä? Voidaanko se panna ihmiseen hänen tietämättään? Tulisiko lopun ajoista opettaa enemmän seurakunnissa, koska keskellämme on paljon nuoremman sukupolven ”hellareita”, joilla ei ole mitään hajua näistä asioista.

Minun näkemykseni mukaan ihminen on vastuussa tietoisista valinnoistaan ja teoistaan. Ihmisen omatunto kertoo ainakin alkuvaiheessa milloin hän tekee oikein ja milloin väärin. Helvettiin ei jouduta vahingossa, eikä taivaaseen mennä lainakuteissa.

Tapahtuipa meille mitä tahansa – ja ei sovi unohtaa, että meitä kaikkia voi kohdata myös suru ja menetys – on hyvä muistaa, että rauha on kuin virta niiden ihmisten sydämissä, jotka ovat solmineet rauhan Jumalan kanssa.

Heille ei tapahdu mitään sellaista, mistä Jumala ei ole tietoinen, sillä he elävät Jumalan kämmenellä.

Miranda Vuolasranta


Kirjoittaja on Euroopan Romanifoorumin varapuheenjohtaja ja vähemmistökysymysten erityisasiantuntija.