Sisältö » Kolumnit

Omnes viae Romam ducunt – kaikki tiet vievät Roomaan (9.12.09)

Seisoin sateisella torilla 1990-luvun alkupuolella EI-EU:lle merkki rinnassa. Juuri kukaan ei pysähtynyt kojullemme, jonka teksti EI loi negatiivista mielikuvaa. Viimein vanha rouva lähestyi kojuamme, mutta hänkin lausuakseen tylyn mielipiteen vaikuttamistoiminnallemme.

Olin väsynyt ja märkä saapuessani kotiin. Samalla olin kuitenkin sisäisesti varma siitä, että tulisin vielä näkemään Euroopan Unionin vaikuttavan paljon kerrottua enemmän myös itsenäisen Suomen asioihin.

Myönnän auliisti EU:n tuoneen monia miellyttäviä asioita mukanaan. Monet rajanylitykset sujuvat nyt ilman pysähdyksiä ja eurovaluutan käyttö helpottaa matkailua. Unionin byrokratia on sen sijaan aivan käsittämätöntä. Muistan naureskelleeni aikoinaan neuvostoliittolaisille, jotka hakivat leimoja eri viranomaisten luukuilta. Sosiaalialan järjestöjohtajana hymyni on jo hyytynyt. Työpöytäni täyttyy turhista ilmoituksia, puhumattakaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitushakemuksista. Kuka valopää näitä hakumenettelyjä suunnittelee? Kirjaudu nettisivulle x, niin saat salasanan, jolla voit kirjautua nettisivulle y, jossa täytät 20-sivuisen hakemuksen, jonka lähetät sähköisesti paikkaan c, mutta sen lisäksi myös paperiversiona ja allekirjoitettuna paikkaan v kymmenine liitteineen. Hanke alkaa kun rahoituspäätös on tehty, mutta sitä milloin päätöksiä tehdään, ei tiedä kukaan. Vaikea on myös löytää ihmistä, joka tietäisi sen kuka päätökset tekee ja kenen kanssa niistä voisi asioida aivan kasvotusten.

Itsenäisen Suomen läänit lakkautetaan 1.1.2010. Maamme presidentti ei mahdu mukaan huippukokouksiin. Euroopan Unionille on valittu oma presidentti ja ulkoministeri, ja sille avataan 170 suurlähetystöä ympäri maailmaa. Uusi uljas Euroopan Unioni on nousemassa maailmanvallaksi, jonka pohjoisimman provinssin nimi on Suomi.

Evankeliumin julistamisen näkökulmasta asiasta löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Rooman rakentama maantieverkosto varmisti kristinuskon alkuvaiheessa tehokkaan evankeliumin leviämisen. Rooman kansalaisuus suojasi myös Paavalin henkeä. Turvallisuuttaan peläten Paavali vetosi kansalaisoikeuksiin, ja se pelasti hänet ainakin kerran. Pakanain evankelista sai siis liikkua hyvillä valtateillä saaden turvaa Rooman kansalaisuudesta.

Näin on nytkin. Liittymisäänestys meni jo. On myöhäistä käydä sitä taistelua enää.

Niin kauan kuin Unioni tukee uskonnonvapautta, se myös suojelee oikeuksiamme. Sen laajentuva valta maailmalla mahdollistaa maailman evankelioimisen entistä tehokkaammin ja antaa monia oikeuksia myös kristillisen päihde- ja lähimmäistyön tekemiselle.


Ismo Valkoniemi

Kirjoittaja on Samaria ry:n toiminnanjohtaja.