Sisältö » Kolumnit

Minne menet Eurooppa?

Minne Eurooppa on menossa? Mitkä poliittiset ja yhteiskunnalliset virtaukset vaikuttavat tässä ajassa? Ja mikä on meidän vastuumme kristittyinä? Isoja kysymyksiä, joihin ei löydy yhden kolumnin mittaista vastausta.
Minne Eurooppa on menossa? Mitkä poliittiset ja yhteiskunnalliset virtaukset vaikuttavat tässä ajassa? Ja mikä on meidän vastuumme kristittyinä? Isoja kysymyksiä, joihin ei löydy yhden kolumnin mittaista vastausta.

Tänään – vuonna 2009 – uutiset kertovat Balkanin ja Lähi-idän epävakaudesta, taloudellisesta lamasta, yritysten ja pankkien kaatumisesta, työttömyyden ja ahdistuksen lisääntymisestä sekä mellakoiden ja väkivallan lisääntymisestä perheissä ja kaduilla. Euroopan lähihistoriaa tunteva sanoisi, että tilanne on pitkälle samanlainen kuin viime vuosisadan alkupuolella, jolloin Eurooppa eli läpi kaksi maailmansotaa.

Mullistusten juuret liittyivät tuolloinkin talousromahdukseen, valtioiden välisiin alue-riitoihin ja yhteiskunnalliseen luokkajakoon. Systemaattisten kansanmurhien alettua polttouunit paloivat Euroopassa lähes kuusi vuotta.  

Media toimi jo tuolloin propagandavälineenä. Euroopan kirkot ja sivistyneistö olivat hiljaa. Ei ollut trendikästä puhua vallassa olevia suuntauksia vastaan. Nekin, jotka seurasivat tätä kaikkea läheltä, sanoivat myöhemmin, että ”emme tienneet sen tapahtuvan” tai ”toteutimme vain meille annettuja käskyjä”.

Sotien runtelemaa Eurooppa alettiin rakentaa uudelleen sosiaalisen yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden hengessä. Syntyi ihmisoikeuksien julistus ja saatiin aikaan myös YK:n päätöslauselma, joka tuki Israelin valtion perustamista.

Entä millainen Eurooppa on tänään?
Balkan kuohuu jälleen etnisistä ristiriidoista. Itä-Euroopan köyhät vyöryvät länteen luoden kerjäläisilmiön. Uusnatsismi ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan kasvavat.

Vuonna 2008 Unkarissa ja Tsekissä uusnatsit marssivat romanikyliin heittäen pommeja romaniperheiden koteihin. Italiassa joukko ääriryhmittymien edustajia hyökkäsi romaniasutuksiin eri puolilla maata ja poltti heidän asutuksensa maan tasalle surmaten naisia ja lapsia. Italian hallitus alkoi kerätä romanien sormenjälkirekistereitä. Israelin sotatoimet palestiinalaista Hamasia vastaan tuomittiin laajalti, vaikka niiden taustalla oli demokraattisen valtion puolustautuminen Israelin siviiliväestöön kohdistuvaa terroria vastaan.

Romanit ja juutalaiset ovat jälleen kielteisen propagandan kohteena. Media luo yksipuolisella tiedonvälityksellään vähemmistöistä syntipukkeja.
Sanommeko nyt, että emme tienneet tästä kaikesta? Vai emmekö vain halunneet olla tietoisia näistä epämukavista asioista?

Euroopan kehitys ei ole johtanut ihmisyyden kehittymiseen, sivistykseen ja tasa-arvoon – pikemminkin päinvastoin. Missä kulkee meidän vastuumme raja ihmisinä ja kristittyinä, kysyi europarlamentaarikko Hannu Takkula Helsingin Saalemissa 25. tammikuuta järjestetyssä juutalaisten ja romanien kansanmurhien muistojuhlassa.
Usko luo toivoa tulevaan, parempaan huomiseen. Mutta uskon tulee olla myös arkipäivän tekoja ja vastuunottoa asioista, jotka sotivat Jumalaa ja Raamatun sanan arvovaltaa vastaan.

Miranda Vuolasranta

Kirjoittaja on Euroopan romanifoorumin varapuheenjohtaja ja vähemmistökysymysten erityisasiantuntija.