 | |||
Mahdottomasta mahdollista (1.9.09)
KGB esti Leningradista Tallinnan konsertteihin tulevien matkan, sillä orkesterin hengellinen vaikutus koettiin liian suurena uhkana.
Kävelin 1980-luvun alkupuolella Neuvostoliitossa Piritan rannalla Tallinnassa paikallisen uskonveljeni kanssa. Kysyin, voisiko hän ajatella Viron olevan jonakin päivänä itsenäinen. Sain vastaukseksi, että se on mahdoton ajatus – sitä ei pysty edes kuvittelemaan. Mutta niin vain kävi, että vuonna 1991 Eesti sai itsenäisyyden. Mahdottomasta tuli mahdollista.
Vähän ennen Piritalla käytyä keskustelua olin kuunnellut Living Sound -gospelbändiä Joensuussa. Amerikkalainen evankelista kertoi itkien laulujen välissä, että vuosien yrittämisen ja rukousten jälkeen he voivat nyt jatkaa matkaa Neuvostoliittoon konserttikiertueelle. Viisumit oli myönnetty. Bändi konsertoi muun muassa Olevisten kirkossa Tallinnassa. Valtavan ihmisvirran täyttäessä kirkon KGB tuli kyselemään kenen huippuäänentoistolaitteilla he soittavat. Kun bändi kertoi tuoneensa laitteiston mukanaan, viranomaiset eivät uskoneet tullin laskeneen niitä maahan. Päivisin amerikkalaiset muusikot kutsuivat paikallisia muusikoita musisoimaan kirkolle. Sen ajan Neuvostoliitossa se oli ennenkuulumatonta ja teki syvän hengellisen vaikutuksen. Uskovat huippumuusikot kohtasivat kollegansa omalla kentällään. KGB esti Leningradista Tallinnan konsertteihin tulevien matkan, sillä orkesterin hengellinen vaikutus koettiin liian suurena uhkana. Living Soundin poistuessa maasta, bändin bussissa matkalla kiertänyt KGB:n miliisi kysyi tulevatko muusikot vielä uudelleen Neuvostoliittoon, ja sai hieman ironisen vastauksen: – Sillä ehdolla, että olet itse myös seuraavalla kerralla mukana! Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin kolumbialaisen Daniel Ripollin orkesteri matkusti Tallinnaan konsertoimaan paikallisessa helluntaikirkossa. Erillisiä lupia ei enää tarvittu, ja kirkossa oli hieno äänentoistolaitteisto valmiina odottamassa. Kulttuurien kohtaamisessa oli paljon enemmän kuin suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalla olleet kokivat taivaan kosketuksen muusikoiden ylistäessä Jumalaa vapaassa Virossa. Bändi soitti ja julisti suurella sydämellä rohkaisten paikallista seurakuntaa elämään uskoaan todeksi. Niin Living Sound 80-luvulla kuin nyt Ripollin orkesteri liittyvät Jumalan pitkän ajan suunnitelmaan. Siinä poliittisten ja yhteiskunnallisten murrosten keskellä eläviä kansoja kutsutaan valmistautumaan Ilmestyskirjan kuvaamaan tapahtumaan, jossa edustajat kaikista kansoista ja kielistä ylistävät Jumalaa. Lohdullista ja niin totta! Tallinnan konserttia edeltävänä iltana Malmin Saalemissa kolumbialainen nainen itki ilosta. Hän kertoi asuneensa kymmenen vuotta Suomessa käymättä kertaakaan kotonaan Kolumbiassa. Nyt hän koki käyneensä kotona, kun Danielin orkesteri soitti ”hänen musiikkiaan”. Vierailijat olivat tuoneet Karibian rytmien mukana tuulahduksen kotoa ja rohkaisseet elämään täyttä elämää vieraan kulttuurin keskellä. Kolumbialaisorkesterin kiertue Suomessa ja Virossa muistutti taas kerran, että olemme maailmassa muukalaisia. Meitä odottaa kuitenkin aika, jolloin Jumala itse pyyhkii kyyneleet silmistämme. Silloin mahdottomat ovat muuttuneet lopullisesti mahdollisiksi. Olli Pitkänen Kirjoittaja on Fidan kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö ja muusikko Espoosta.
| |||
 | |||
