 | |||
Kun elämä pysähtyy… (23.12.09)
Mieleeni muistuu kosovolainen pastoriystäväni Artur. Kun lähes miljoona kosovolaista joutui lähtemään sodan takia evakkoon naapurimaihin, Artur päätti jäädä huolehtimaan seurakunnastaan ja erityisesti heistä, jotka eivät pystyneet evakkomatkalle.
Elämäni pysähtyi kolmeksi viikoksi marraskuussa. Lentokoneessa Perun ja Bolivian välillä iski korkea kuume. Selvittyäni Etelä-Amerikasta Suomeen jouduin viikoksi sairaalahoitoon. Sikainfluenssa ja keuhkokuume vetivät sängyn pohjalle – työt ja velvollisuudet jäivät kerralla. Ääretön väsymys pakotti pysähtymään ja lepäämään. Sairaana oli aikaa ajatella monia ystäviä, joiden elämä on pysähtynyt minua paljon traagisemmin. Swasilainen ystäväni Vusi kuuli lääkäriltä 15 vuotta sitten olevansa hiv-positiivinen. Elämä pysähtyi kerralla, ja masennuksen keskellä hän mietti jopa itsemurhaa. Kun Vusi sai lopulta rohkeuden kertoa asiasta äidilleen, tapahtui jotain ainutlaatuista – hänen äitinsä halasi poikaansa ensimmäisen kerran elämässään. Myös Jumala kosketti Vusia, ja hänestä tuli palavasieluinen evankelista. Hiv ei hävinnyt minnekään, mutta Vusi oppi elämään sen kanssa. Vusin aito hymy on rohkaissut minua monta kertaa vuosien varrella. Sitten mieleeni muistui kosovolainen pastoriystäväni Artur. Kun lähes miljoona kosovolaista joutui lähtemään sodan takia evakkoon naapurimaihin, Artur päätti jäädä huolehtimaan seurakunnastaan ja erityisesti heistä, jotka eivät pystyneet evakkomatkalle. Serbiarmeija ryösti kirkkorakennuksen useaan kertaan, mutta kukaan ei huomannut kastealtaassa ollutta ruokavarastoa. Sieltä Artur veljineen vei öisin ruokaa seurakunnan vanhuksille, jotka elivät jääkylmissä asunnoissaan ja nälissään. Useaan kertaan pastorin rintaa osoitettiin aseella – Arturin elämä pysähtyi hetkeksi – mutta Jumala huolehti palvelijastaan, joka osoitti myös käytännössä olevansa seurakunnan paimen. Entäpä Jeesuksen äiti Maria? Kuinka moneen kertaan hänen elämänsä pysähtyi! Ensin Maria huomasi olevansa raskaana – mikä järkyttävä häpeä hänen kulttuurissaan! Ja elämänsä lopulla hän vielä seurasi oman poikansa ristiinnaulitsemista. Mikä elämän pysähdys! Mikä kipu raastoikaan Marian rinnassa äitinä, vaikka hän tiesikin Jeesuksen olleen Jumalan Poika. Kuinka monen ystävämme elämä onkaan pysähtynyt tänä jouluna tavalla tai toisella? Kuoleman, sairauden, työttömyyden, lasten ongelmien tai jonkun muun syyn takia? Rauhanruhtinas Jeesus syntyi maailmaan, että meillä olisi yltäkylläinen elämä. Se tuskin tarkoittaa ajallista rikkautta ja täydellistä terveyttä, vaikka meillä helluntaipiireissäkin on aina välillä taipumusta niin uskotella. Yltäkylläinen elämä löytyy tänäkin jouluna jostakin paljon syvemmältä – yhteydestä Vapahtajaan. Siinä yhteyden tilassa voi ihmislapsi kokea täyttä elämää, vaikka sikaflunssa kaataisi sänkyyn tai rahat olisivat lopussa. Yltäkylläisen elämän mysteeriä on vaikea selittää. Eikä se loppujen lopuksi selittelyjä kaipaakaan. Kyse on yksinkertaisesti Jumalan huolenpidosta. Kun monien viikkojen sairasloman jälkeen jaksoin lopulta palata töihin, oloni oli kiitollinen. Vaikka elämä ei kerrokaan meille kysymyksiimme kaikkia vastauksia, yltäkylläisyyden mysteeri on Vapahtajamme kautta läsnä. Eläkäämme sen keskellä täyttä elämää tänäkin jouluna. Rauhallista ja yltäkylläistä joulun aikaa! Olli Pitkänen Kirjoittaja on Fida Internationalin kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö ja muusikko Espoosta.
| |||
 | |||
